"Hänellä on harvinaisen vahva sydän ja se pelastaa hänet."
Ja lääkäri on oikeassa. Sillä muutamana aamuna tammikuun lopulla on kuume poissa ja Juho avaa silmänsä täysin tajuisena.
Hän näkee valoisan huoneen, valkeaksi kalkitut seinät, siistin pöydän ikkunan edessä, jolla komeilee tuoksuva hyasintti.
Sen on edellisenä päivänä lähettänyt Johanna Lang, joka tähän saakka ei ollut uskaltanut käydä häntä katsomassa kuultuaan hänen hourailevan.
— Missä minä olen?
Juho katselee kummastuneena valkopukuista sairaanhoitajatarta, joka istuu pöydän ääressä — kädessä pieni, valkoinen nimikortti. Siihen on kirjoitettu: 'Sydämellinen tervehdys! Toivoen pikaista paranemista. Ristilukki.'
Lääkäri oli kieltänyt hoitajatarta ilmaisemasta sairaalle kukan alkuperää samoinkuin näyttämästä nimikorttia.
Hoitajatar pistää kortin taskuunsa ja kääntyy potilaan puoleen.
— Te olette sairaalassa ja nyt te paranette pian.
Juhon katse ilmaisee hämmästystä.