— Sairaalassa? Kuinka olen tänne joutunut?
— Te olitte kuolemansairas ja lääkäri määräsi teidät tänne.
Nyt rupeaa Juhon tajunnassa selkenemään. Hän muistaa tulopäivänsä ja sitä seuranneen surkean illan. Hän muistaa sairastumisensa ja rouva Fagerholmin mikstuuran. Onko hän todellakin ollut niin sairas, että on joutunut tänne?
— Olenko minä kauankin maannut täällä?
— Kokonaisen viikon.
Kokonaisen viikon! Se oli käsittämätöntä.
— Ja tajutonna koko ajan?
— Niin… mutta teidän pitää nyt levätä. Lääkäri on kieltänyt teitä puhumasta. Te olette hyvin heikko vielä.
Kyllähän Juho sen itsekin tunsi. Hän katsahti käsiinsä. Ne olivat laihat ja kalpeat ja vatsa tuntui hävinneen olemattomiin.
Mutta yhtä seikkaa hän halusi vielä tiedustella. Hän epäröi, uskaltaisiko kysyä sitä.