Aivan oikein. Kumma, kun hän ei ollut häntä ennemmin tuntenut. Hänhän oli tavallaan kuuluisuus. Juho oli kuullut hänen joulunviettotavastaan. Tohtori tilasi vaivaistalosta muutamia vanhuksia joka jouluaatto kotiinsa. Niiden kanssa hän sitten vietti iltaa, soitti ja lauloi. Ja lopuksi he kaikki istuivat illallispöytään syömään lipeäkalaa ja riisipuuroa. Kello 10 tulivat vaivaistalon hevoset hoidokkaita hakemaan ja tohtori jäi yksin.
Juho oli kerran — käydessään erään pääkaupungin papin kanssa vaivaistalolla puhumassa — kuullut pastorin kysäisevän muutamalta harmaapäiseltä vanhukselta:
—. No, toivooko se Vinkvist ensi joulunakin pääsevänsä tohtori Selánin kesteihin?
Johon vanhus oli kirkkain silmin vastannut:
— Kyll' mar mä vieläkin polttaisin yhren sellaasen sikarin ko viime joulunakin. Mä luulen, ettei taivaassakaan ol' parempii.
Juho oli tiedustellut pastorilta, mitä miehiä tohtori Selán oli, ja saanut hiukan yliolkaisen vastauksen: hän oli jonkunlainen tolstoilainen, mutta perin hyvä ja rehti mies siitä huolimatta.
Hän jäi miettimään. Merkillistä, että tohtori Selán jaksoi niin toimellisesti hoitaa virkansa, ruokkia auliisti köyhiä ja kovaosaisia, vaikka olikin elämässään kärsinyt raskaita tappioita. Hänelle oli selvinnyt elämän tarkoitus: — se ei ollut elämistä itseä, vaan muita varten. Siitä kai johtui hänen rauhallinen, tyyni katseensa ja ystävälliset sanansa…
… Kuinka toisella tavalla tohtori Selán suhtautui elämään kuin hän. Hänhän oli ollut surussaankin itsekäs, — hautonut omia mielialojaan ja katkeroituneena halunnut kuolla. Olihan maailma onnettomia täynnä ja kutkapa niitä osasivat paremmin hoitaa kuin juuri ne, jotka itse olivat onnettomia.
Näin ollen — saattoi vastoinkäymisestä, surusta, muodostua elämän parhaita liikkeellepanevia voimia, — kunhan ihminen vain osasi sijoittaa surut oikealle paikalleen: — sydämen rauhalliseen, hiljaiseen soppeen. Siellä ne vähitellen kirkastuisivat — muodostuen aarteiksi, jalokiviksi, jotka tekivät ihmisen rikkaaksi…
Hänelläkin oli kutsumus, papin jalo, pyhä toimiala. Siinä työssä hänen tuli lohduttaa murheellisia.