Hän oli ruvennut kepillään piirtämään katuojan hiekkaan, kunnes kello oli soinut ja Johanna hiukan nuhtelevasti huomauttanut:
"Näin minä myöhästyn taas sinun tähtesi!"
Oliko hän ennenkin myöhästynyt?
Oli monta kertaa — silloinkin, kun ei ollut ketään saattajaa.
… Senkövuoksi vai minkätähden oli Johanna sitten ruvennut kulkemaan muutaman koulutoverinsa kanssa, muutaman alaluokkalaisen pikkutytön, joka katseli häntä kunnioittavasti kuin setää. Hän ei ollut aluksi siitä sen enempää välittänyt, mutta viimein oli Johanna huomauttanut:
"Minun täytyy pyytää, ettet minua saattelisi." Hän oli ollut pöllö, kun ei ollut tuota aikaisemmin huomannut. Tietysti! — sen täytyi herättää huomiota, kun koulutyttöä — vaikkapa kahdeksantoista vuotiastakin — saatteli nuori ylioppilas, jonka nenänpäästä jo näki, että tämä oli rakastunut. Tietysti!…
Mutta minkä hän sille oli mahtanut. Hän oli kerta kaikkiaan sellainen naivi raukka, jonka kohtalo oli saada nenälleen.
Se oli ollut ensimmäinen kerta, jolloin säröä oli ilmaantunut heidän välilleen. Sinä päivänä hän oli ajatellut leivosta, jolta on kieli leikattu poikki. Naivi, lapsellinen vertaus, mutta sillä kertaa eletty katkera tosiasia.
Suhde ei ollut kuitenkaan siitä kärsinyt. Hän vain oli käynyt hiukan varovaisemmaksi, — kunnes Johanna taas oli ruvennut merkkejä antamaan. Hän odotteli yliopiston kulmassa, piti vahtia kadulla, seisoskeli varsinkin muutaman kravattimyymälän näyteikkunan edustalla. Siitä hän oli hänet useimmin tavannut. Se oli vanha rakennus Aleksanterilla; hän ei ollut aikaisemmin siihen huomiota kiinnittänyt. Mutta nyt hän rupesi tutkimaan rakennusta tarkkaan. Se oli ainakin parin sadan vuoden vanha, yksikerroksinen, vaaleanpunaiseksi kalkittu, taiteelliset korkokuvat ikkunoiden päällä. Sen nurkassa oli kravattimyymälä, pieni, hiljainen liike, jossa ei näyttänyt käyvän kukaan.
Kuinka viehkeästi osasikaan Johanna tulla yllätetyksi! Pieni huudahdus, lievä hämmennys, pari punaista läikkää poskilla — ja sitten: "Sinäkö se olet, Janne?" Se oli kuin leivosen liverrys. Johanna oli pysähtynyt ikkunan eteen "sattumalta".