Juho Kostia muistaa muutaman runosäkeen… Se on ennen tuntunut hänestä imelähköltä, mutta nyt se on totisinta totta, verisintä vakavuutta:
"Kai enkelit siis taivahan jo keksi suutelon!"
Totisesti, suutelo oli taivaallista alkuperää! Itse Isä Jumala huvitteli toisinaan puhaltelemalla saippuapalloja ilmaan. Enkelit ottivat niitä punaisten huultensa väliin, pitivät siinä hetken aikaa ja painoivat sitten huulet hiljaa kiinni. Kuului suloinen tupsahdus — ja nauruun purskahtaen enkelit lensivät toistensa kaulaan antaen toisilleen suuta: — he halusivat koetella, tuntuiko toisten huulilla vielä saippuan maku. Ei tuntunut — se oli hävinnyt kuin taikaiskusta. Jumala katseli päältä ja hymyili. Se oli suutelon alkuperä.
Juho Kostia oli ottanut kaikkiaan kolme suudelmaa. "In nomen Patris, Filii, Spiritusque Sancti" olisi hän voinut sanoa. Mutta hän ei ollut sanonut mitään; hän oli vain ajatellut:
'Rakastan, rakastan, rakastan.'
Ja sehän oli ymmärrettävää. Sen ymmärsi kai Jumalakin, koskapa ei ollut lähettänyt Juho Kostialle omantunnonvaivoja. Eihän Johanna Lang ollut vieläkään antanut minkäänlaista lupausta.
Juho Kostia ei nyt ajatellut sellaisia pikkuseikkoja. Hän tunsi kerrankin olevansa vapaa, vapaa ennakkoluuloista. Omantunnonvaivat, ne kuuluivat menneisyyteen, — siihen aikaan, jolloin hän vielä oli tankannut Tuomas Kempiläistä. Nyt hän luki "Paul ja Virginiaa".
Varmasti ei koko Helsingissä löytynyt onnellisempaa ihmistä kuin Juho Kostia, jumaluusopin ylioppilas. Hän tosin "skraapaili" luennoilta ja soitteli viulua. Kuka hänen asemassaan olisi voinut mennä katekiseeraamaan aineesta: "Johannes Kastajan kaulanleikkaus". Sehän olisi ollut samaa kuin pistää kätensä vereen, nuo kädet, jotka olivat silitelleet Johanna Langin pehmyttä poskea.
Hän oli lähettänyt professorille kirjelipun ja ilmoittanut olevansa sairas. "Kaulanleikkaus" sai siirtyä.
Tänä iltana hän lähtisi Johanna Langin kanssa Alppilaan. Se oli vappukunnossa, vaikka tuohon kevään juhlaan olikin vielä pari viikkoa. Siellä he saisivat jonkun rauhallisen nurkan istuakseen. Siellä ei tavallisesti, käynyt Johannan opettajia; he kulkivat Seurahuoneella. Juho oli ottanut asioista selvän; hän oli puhutellut Seurahuoneen portieria. Viisimarkkanen oli avannut ovenvartijan suun. Sellaista sai rakkaus aikaan.