Hän ottaa viulunsa ja rupeaa jälleen soittamaan. Hän soittaa mitä mieleen johtuu, polkkia, masurkkoja, marsseja ja vienoja lemmenlauluja. Niissä — viimeksimainituissa on viulu omalla alallaan.
Hän kuvittelee mielessään lähestyvää iltaa. Viulun sävelet tulkitsevat hänen ajatustensa kulkua:… Kävely viertotiellä… Johannan keväthatun sulka heilahtaa ja hän sanoo: 'Ush, kun tulee lämmin.' He hiljentävät askeleitaan ja silloin Juho voi mukavasti tarkastella Johannan niskan kaunista kaarta: se muistuttaa joutsenen kaulaa. Autoja hurisee ohitse, täynnä nuoria herroja ja naisia. Heille heilutetaan nenäliinaa. Se on Juhon mielestä liikuttavaa. Mutta sitten sanoo Johanna: 'Ush, kun ihmiset ovat tulleet julkeiksi!' Juho yhtyy siihen hengessään ja lausuu: 'Kevytkenkiä… mitä lienevät, konttoristeja.'
Viulun sävelet huokuvat halveksumista:… kehtaavatkin häiritä heitä! Oikeastaan pitäisi Helsingin viertoteillä saada aikaan saksalainen järjestys: vissille välimatkalle kaksi tolppaa ja kummankin ääreen poliisi kello kädessä tarkastamaan, millä nopeudella autot ajoivat. Sitten sakkoa jokaiselle nopeuden ylittäjälle. Jäisi nenäliinan liehutus…
…Alppila on nimensä arvoinen. Mistä keksivätkin niin sopivan nimen? Juho muistaa ylioppilaaksi tulonsa. He olivat istuneet Alppilassa ja toverit olivat hiukan maistelleet. Hän oli juonut vain sitruunavettä, mutta yhtäkaikki — sekin oli mennyt päähän.
Aamuyöstä hän oli samonnut kaupunkia kohti parin naisylioppilaan seurassa. Ne olivat pohjalaisia tyttöjä, toinen vasta illalla esitetty. Hän oli esitelmöinyt 'Jumalan suuruudesta luonnossa'; hän oli sanoilla tahtonut toistaa Beethovenin kuolemattoman sävellyksen. Mutta — ylioppilasneitoset olivat olleet liiaksi lakeissaan kiinni. Silloin oli hän vaipunut muistelemaan "Vinsentti Aallonhalkaisijaa" ja tyttöä, joka kylpi kyynelissään, kun laulettiin "Riemun ruususia". Osasivatko neidit "Riemun ruususia"? Neitoset olivat katselleet häntä ihmeissään. Ehkä neidit tahtoivat itkeä, jos hän laulaisi sen heille? Yhä kummastuneempia katseita ja omituista hymyilyä. Oliko mies päissään? Tavallaan kyllä, — mutta juopunut ainoastaan lämpimästä kesäyöstä, syreenien tuoksusta ja nuoren ylioppilaan onnesta, johon sekaantui hiukan leikillistä uhkamielisyyttä — tuollaista runollista haljuilemista. Olisipa hänen vierellään silloin astellut Johanna Lang!
Juhoa nauratti ajatellessaan, että Johanna oli siihen aikaan ollut neljäntoista vuotias, lyhythameinen koulutyttö, joka luki vain läksyjään. Siellä hän oli kulkenut Alppilan viertotiellä ja haljuillut — tietämättä, että muutamassa toisen kerroksen kamarissa Katajanokalla kasvoi impi, joka kerran tulisi hänen kohtalokseen.
Kohtalokseen? Mistä se sana sukelsi esiin?
Viulun soitto katkesi. Juho vaipui mietteisiinsä. Oliko hän vielä kerran pettyvä Johannaan nähden?
Ei, se oli mahdotonta! Silloin ei löytynyt oikeutta taivaassa eikä maan päällä. Murskata rakastava, tulinen sydän! Se ei voinut olla Jumalankaan tahto.
Hänen kuohuvat tunteensa viilentyivät hiukan. Järjen äänikin sai kuiskutuksensa esiin: 'Ole varovainen! Naisen sydän on petollinen.'