Samaan osastoon sijoitin myös sellaisen runon kuin »Esivallan miekka», jossa kuvasin järjestysvallan kehitystä maailman alusta nykypäiviin asti. Itse pysyttelin tässä runossa koko ajan taka-alalla (niinkuin luonnollista onkin). En edes silloin astunut esiin, kun nykyaikaisen järjestysvallan syntysanat runossa lausuttiin, vaikka olin ollut yksi tämän järjestysvallan edustajista.

Tämä runo oli muuten kokoelman pisimpiä, vaikk'ei suinkaan sen heikoimpia. Siinä oli m.m. tällainen säkeistö:

»Kun muinoin ruoska Egyptin, ah, Israelin yllä, hih, heilui selkänahkoihin, niin tiesi kansa kyllä, etteipä maassa Pharaoin järjestysvalta nuku: Työt luisti lailla rasvan, voin, tul' täyteen tiililuku.»

Toiseen osaan eli »Elämän ornamentteihin» sijoitin kaikki tilapäisrunot sekä muutamia yksityisiä, jotka eivät mihinkään muualle tuntuneet sopivan, kuten esim. »Kissojen kiima» ja »Koirien komplotti». Ajattelin, että sellaiset tilaisuudet kuin nimi- ja syntymäpäivien vietot kuuluvat niihin tapauksiin, jotka antavat tälle harmaalle ihmiselämälle väriä ja loistetta. Joukossa oli myös monta isänmaallista runoa; olipa joku jylhä ja synkkä kuoleman kuvauskin. Mutta — ajattelin — mustakin on väriä, ja niin sijoitin viimeksimainitutkin runot tähän ryhmään.

Parhaimpana tämän osaston runoista pidin ehdottomasti »Hymniä lämmityslaitoksen saannin johdosta kotiseurakuntani kirkkoon.» Se alkoi juhlallisesti:

»Yks temppeli kaukana korvessa on, yks temppeli halpa ja vaatimaton. Jo harmajakiviset seinät sen pian peittyvät sammalehen.»

Kunnes pääsin kuvaamaan kirkossa talvipakkasilla vallitsevaa kylmyyttä:

»Sata vuotta jo kirkossa virsi soi, sata vuotta jo hongisto huminoi. Mut kyynelet saarnojen aiheuttamat jääkryyneinä tippuvat.»

Mutta sitten, kun saatiin kirkkoon kamiinit ja vanha suntio, räätäli Tuisku, oli lämmittänyt ne hehkuvan punaisiksi, saattoi seurakunta saada erinomaisen käsityksen iankaikkisen kadotuksen tulikuumasta vaivan paikasta:

»Tulikuumina hohtavat kamiinat, tuo mieleen ne vaivojen valkeat. Piru puhkui ja lämmitti pätsin niin, ett' syntiset tarjettiin.»