— Sano 'kun minut pakotettiin jättämään', huomautti käräjäkirjuri, jota kansan kesken kutsuttiin "Pikku papiksi". Hän oli viisi vuotta lukenut teologiaa Kristianiassa, mutta ei ollut koskaan saanut tutkintoa suoritetuksi. Lopulta hän oli sortunut Lappean käräjäkirjuriksi. Hän oli ryyppytuulella ollessaan tunnettu juonikoksi, joka ei vääjännyt ketään.
— Jaa, jaa … oikea huomautus, nauroi Larssen. — Mutta sinun täytyy tunnustaa, että minä olen viimeiset kymmenen vuotta purjehtinut aivan myötäistä.
— Joo … silloin kun olet purjehtinut.
— Mitä tarkoitat?
— Niin … silloin kun et ole maannut … vesilastissa.
Naurettiin joukolla. "Pikku pappi" oli tunnettu sattuvista vertauksistaan.
— Vesilastissa … todellakin, hah, hah! Sattuuhan sitä elämän "Tyynellä merellä" jos mitä … sellaistakin, että jää loppuiäkseen odottamaan tuulta, niinkuin sinä, rakas veli.
Käräjäkirjuri kirosi ja yritti vastata, kaikesta päättäen kiivaasti, mutta hänet keskeytti rouva Larssenin ilmestyminen ovelle.
— Hyvät herrat, illallinen on valmis.
Hän kulki poikki salin vieraskamarin ovelle ja lausui saman siellä istuville naisille.