Näin soitteli Finn-Paulsenin Arnold laivalaiturin päässä — soitteli iloisin mielin ja soitteli suruisin mielin. Tuuli kuljetti sävelet maihin ja lukkarin Karen kuunteli niitä kalpein poskin. Oh, hän oli aina tiennyt, että Finn-Paulsenin Arnoldin rakkaus oli kuin syksyn ruskaa, joka hetkisen loistaa värihehkussaan ja sitten sammuu pois. Mutta sittenkin tuntui niin pahalta sydänalassa, kun muisti Kermikkätunturilla-oloa ja Arnoldin lemmekästä puhetta. Hän, raukka, oli pukeutunut siniseen juhlaleninkiinsä Finn-Paulsenin Arnoldin vuoksi.
Nyt huudettiin rannalta, ja joku kylän pojista lähti viilettämään kuin nuoli pappilaan. Soittajat silmäsivät sivulleen: sieltä lasketti piispanlaiva kokka vaahdossa. Samassa kohosi lippu pappilan lipputankoon, ja vene lähti rannasta liikkeelle. Kirkkoherra Larssen siellä soudatti itseään piispaa vastaan.
Rannikkohöyry puski vahvassa aallokossa. Sen ei ollut yrittämistäkään laituriin, sillä sen paino olisi varmasti työntänyt koko sillan kumoon, ja silloin olisi piispan vastaanottajaismarssi jäänyt soittamatta. Senvuoksi täytyi piispan nousta veneeseen ja tulla siinä maihin.
Heti kun piispa oli seurueineen astunut veneeseen, alkoi soittokunta soittaa. Anders Klemm puhalsi posket pullollaan, ja viuluniekat vetivät hartiavoimin. Se oli vanha talkoomarssi, reipas ja repäisevä, ja soittokunta esitti sen kerrassaan suurenmoisesti. Laivan jäähyväisvihellys ei oikein sulautunut sen tahtiin, mutta pian se kuitenkin sai ylivallan jälleen. Piispan veneen lähestyessä laituria kiljuivat viulut vimmatusti ja Anders Klemm puhalsi torvea haljetakseen.
Soitto herätti tietenkin piispan huomion. Hän silmäsi laiturille, ja hänen suunsa vetäytyi hyväntahtoiseen hymyyn.
— Kovinpa sinä olet juhlallisesti järjestänyt, Larssen, sanoi hän.
Kirkkoherra Larssen kumarsi kohteliaasti hymyillen.
— Harvinaisemmille vieraille harvinaisemmat menot, sanoi hän ja huusi soittajille:
— Eteenpäin mars!
Soittokunta lähti varovaisesti marssimaan laituria pitkin pysytellen piispan veneen kohdalla. Soitto raikui reippaana saattaen piispan seurueineen hyvälle tuulelle. Mutta yht'äkkiä lakkasi torven ääni ja soitto katkesi keskellä kiperintä tahtia.