— Muistakin olla kertomatta, kuka minä olen.
Pikku Ingvar vääntelehti hänen katseensa edessä. Häntä pelotti niin tavattomasti. Mutta samassa hän muisti, minne oltiin menossa, ja hän vastasi rohkeasti:
— Minä kerron, että sinä veit Lappean viinirahat!
Silloin julmistui herra Ruusenkamp. Hän tarttui Ingvaria käsipuolesta ja puristi niin, että ihan huuto oli päästä … puristi ja rupesi pudistelemaan niin, ettei hän olisi enää ääntä saanutkaan … ja huusi:
— Kukas sinulle piispanristin antoi?
Pikku Ingvar kavahti istumaan. Hänen edessään seisoi ihmisiä, joita hän ei tuntenut. Joku oli polvillaan hänen vieressään ja piteli käsivarresta kiinni. Hän luuli Jumalan lähettäneen hänelle apua ja puhkesi itkemään:
— Älkää päästäkö Ruusenkamppia… Hän petkutti Lappean viinirahat.
— Mitä … sehän hourii koko poika.
Nyt vasta sai Ingvar oikein silmänsä auki. Hänen ympärillään seisoi suuri joukko ihmisiä. Siinä oli kirkkoherran rouva, nimismies, molemmat piispanherrat, Anders Klemm, renki Nils ja paljon, paljon kylän väkeä. Kirkkoherra Larssen oli polvillaan hänen vieressään ja näytti tuimalta:
— Kukas sinulle piispanristin antoi?