— Vai menee Anders Dry naimisiin. No niin … hän on rikas ja mahtava.
Tulkoon hän onnelliseksi. Skål!
— Skål!
— Mutta sitä minä pelkään, että tällaisina öinä myrsky pudottaa väkivasaran yläasennosta alas. Se on niin merkillisesti jäänyt yläasentoon, ettei sitä ymmärrä kukaan. Niin kauan kuin se siellä on, ei minulla ole halua kuolla. On kuin se kehoittaisi minua pitämään kiinni viimeiseen asti. On kuin se sanoisi: 'Vielä hetkinen, Tophöj, vielä hetkinen! Sitten kun minä viimeisen kerran putoan, on sinunkin aikasi tullut'… Niin, minä uskon, että sitten kun väkivasara on pudonnut alas, on kaikki lopussa. Silloin haluan myös minä kuolla. Sillä se on sen viimeinen lyönti, eikä se siitä enää nouse… Väkivasaran malja, hyvät herrat!
— Skål! tervehtivät vieraat eikä heiltä jää huomaamatta, että tällä kertaa patruuna Tophöj maistaa ensiksi.
Se on lopettamisen merkki. Se merkitsee samaa kuin 'hyvää yötä!' Patruuna Tophöj nousee vaivalloisesti pöydästä ja opastaa vieraat levolle.
Hän on iloinen, niin sydämellisen iloinen, kun on kerrankin taas pitkästä aikaa saanut oikeita herrasvieraita, joille voi sydäntänsä purkaa ja muistojensa kerää auki kehiä. 'Hyvää yötä, hyvät herrat, ja kiitos, sydämellinen kiitos!'
Patruuna Tophöj sulkee oven ja vetäytyy kamariinsa.
Keskiyöllä heräävät professori Krusenholtz ja Abraham Kellonsoittaja voimakkaaseen jymähdykseen. Koko rakennus vavahtaa, aivankuin olisi heikko maanjäristys kulkenut yli seudun. He eivät väsymykseltään jaksa kiinnittää siihen sen suurempaa huomiota. Mutta kun he aamulla heräävät, saavat he vanhalta Priitalta kuulla, että patruuna Tophöj on yöllä kuollut vuoteeseensa ja että myrsky on pudottanut vanhan väkivasaran alas. Se oli aiheuttanut yöllisen tärähdyksen, ja siihen oli herännyt koko Kaavuonon kylä.
Anders Dry
Anders Dry!