Sillä nimellä oli Länsi-Ruijassa yli sadan vuoden aikana ollut ihmeen hyvä kaiku. Se nimi merkitsi hyvinvointia ja edistystä, suuria, mahtavia purjelaivoja, poronliha- ja taljakauppaa, pienestä meripuotipahasesta kasvanutta kaksikerroksista kauppakartanoa, ja viimeisten kymmenen vuoden aikana höyrylaivaosakkeita pitkin koko Länsi-Ruijan, "Västän" rannikkoa. Se oli ollut siunattu nimi useamman miespolven ajan, sillä kaikki, mitä mataloissa turvekattoisissa tunturitaloissa oli tarvittu ja tarvittiin, oli Anders Dryltä, aina vain joltakin Anders Dryltä — joko nykyiseltä tai hänen isältään tai isoisältään. Vasta viime aikoina olivat muutamat ruvenneet kiroamaan Anders Dryn nimen kuullessaan. Mutta niitä ei ollut monta ja nekin harvat olivat poikkeuksetta etelästä — "lannasta" muuttaneita. Paikkakuntalaiset lausuivat Anders Dryn nimen kunnioituksella, ja vanhat kalastajat saattoivat vaikka kuinka montaa iltaa perätysten kertoa ensimmäisen Anders Dryn, tämän nykyisen isoisän isän elämästä ja töistä.
Mistä tämä ensimmäinen Anders Dry oli tullut, sitä ei enää varmuudella tiennyt kukaan. Mutta Jyykeänniemelle hän oli asuntonsa laittanut ja elellyt aluksi kalastajana kuten muutkin seudun asukkaat. Suvulla oli aina ollut erikoinen naimaonni. Kaikki Dryt olivat osanneet valita vaimon. Ensimmäinen Anders Dry ei ollut vielä kauan asunut paikkakunnalla, kun jo oli iskenyt silmänsä Mogensin tyttäreen, rikkaan Arent Mogensin tyttäreen ja saanut tämän — kuinka, sitä eivät vanhatkaan osanneet sanoa. Arent Mogens oli ollut ylpeä talonpoika, joka tyttärensä puolesta oli jaellut rukkasia itään ja länteen, mutta Anders Dry oli onnistunut koko seudun suureksi hämmästykseksi. Johtuiko se siitä, että hänellä oli yhteenkasvaneet kulmakarvat tai että hän oli niin erinomainen viulunsoittaja, sitä oli vaikea mennä ratkaisemaan, mutta tosiasia oli, että kaikilla hänen jälkeläisillään oli ollut yhteenkasvaneet kulmakarvat ja erinomainen onni jok'ikisellä. Siitä ei päästy. Ensimmäinen Anders Dry oli vaimonsa myötäjäisrahoilla perustanut kaupan, aluksi pienen, vähäpätöisen meripuodin, jossa oli turvekatto ja yksi ainoa vaivainen ikkuna. Mutta siellä hän oli istunut myymäläpöydän takana ja soitellut polskia ja valsseja ostajien iloksi, ainainen kiehtova hymy kauniilla kasvoillaan. Ja kauppa oli käynyt.
Tämä Anders Dry rakensi perustuksen, jolle hänen poikansa Anders Dry nuorempi rakensi. Hän oli perinyt isänsä kauppataidon ja iloisen luonteen, ja hän laajensi liikettä huomattavasti. Hänellä oli jo laivakin, joka kynti valtameriä. — Rikkaan ja ylhäisen oli tämäkin Anders Dry nainut, kauppiaantyttären Trondhjemin takaa. Hän toi pesään viisituhatta "peesiä", ja se oli tavaton omaisuus siihen aikaan. Mutta rikkaudestaan huolimatta seisoi tämäkin Dry puodissa aamusta iltaan ja samanlainen viulunsoittaja hän oli kuin isänsäkin.
Hänen poikansa, joka sekin oli Anders, rakensi nykyisen kaksikerroksisen kauppakartanon. Hänen aikanaan liikkeestä muodostui suurliike. Dryn makasiineja seisoi kahdessa rivissä merenrannalla, ja jokainen oli merkitty latinalaisella kirjaimella. Oh, lappealaiset näkivät unissaankin tuon suuren, punaiseksi maalatun makasiinin, jonka ovi muistutti kirkonovea ja jonka yläpuolella komeili latinalainen C. Se oli suolamakasiini, ja useat lappalaispojat tunsivat rippikoulussa tuon makasiinin avulla c-kirjaimen Uudesta Testamentista. — Se oli jo suurenmoista aikaa tämä kolmannen Andersin aika. Laivoja tuli ja meni, ja makasiinien luona kaikuivat työmiesten laulut, kun he vipusivat tavaraa sisään.
— Tämä Anders Dry sai jo patruunan nimen ja patruunan näköinen hän olikin: suuri, kolmikyynäräinen mies, jonka vatsa muistutti tynnyriä. Hän ei enää käynyt puodissa juuri koskaan. Hänet tapasi vain konttorista, missä hän istui valtavan kirjoituspöydän takana poltellen tukevaa sikaria. Hän oli nainut rovasti Grapensenin tyttären, joka kyllä oli ollut köyhä, mutta hieno ihminen, kasvatettu jossakin Kristianian pensionaatissa. Se oli ollut uljas pari katsella. Vanhat merimiehet kirosivat vieläkin pelkästä mielihyvästä puheen johtuessa tähän Anders Dryhyn ja hänen rouvaansa.
Mutta voiton kaikista Dry-nimisistä vei "hänen majesteettinsa Anders IV", niinkuin pitäjän herrat nuorta patruuna Drytä nimittivät. Vasta hän oli saavuttanut sen huipun, joka esi-isien silmiin jo oli kangastanut. Hän oli syntynyt höyryn aikakaudella ja hän ymmärsi heti ottaa tämän uuden ajan keksinnön palvelukseensa. Ensimmäinen postihöyry, "tamppi", tuli Västän vesille tämän Anders Dryn toimesta. Itse hän omisti höyryaluksia puolisen tusinaa ja kuului sitäpaitsi osakkaana useampaan höyrylaivayhtiöön Länsi-Ruijan rannikolla. Hän oli mahtava mies ja harjoitti suurenmoista tukkuliikettä. Vain esi-isiensä muistoa kunnioittaen hän oli säilyttänyt pienen, mutta hyvin lajitellun vähittäiskaupan. Se sijaitsi entisen meripuodin paikalle rakennetussa talossa, joka oli peräisin hänen isoisänsä ajoilta. Samalla paikalla se oli ollutkin kahden Dryn aikana ennen. Nykyisen Anders Dryn isä vain oli pitänyt puotia nykyisessä päärakennuksessa. Mutta siinä se ei nuoren patruunan mielestä ollut oikein paikallaan, minkä vuoksi hän siirsi sen takaisin rantaan — sinne, missä ensimmäinen Anders Dry oli soitellut valsseja ja polskia jyykeäläisille. Ja oli kuin olisi tämän ensimmäisen Dryn soitto vieläkin ollut vaikuttamassa: rannassa, meripuodin ympärillä kihisi väkeä varsinkin juhla-aikoina, sillä vanhasta tottumuksesta ostivat useimmat jyykeäläiset vieläkin jauhonsa, suolansa ja pikanellirullansa Anders Dryltä, vaikka niemellä oli jo puolikymmentä muutakin kauppapuotia ja suurempiakin kuin Anders Dryn. Mutta se, mikä ennen kaikkea ylläpiti vanhoja hyviä suhteita, oli Anders Dryn taattu rehellisyys. Hän ei pettänyt lappalaista silloinkaan, kun tämä oli päissään. Jos joku konttoristeista teki itsensä syypääksi petokseen, hän sai heti lähteä. Senvuoksi oli Anders Dryn meripuoti eniten suosittu. Lappalaiset tosin ihmettelivät, ettei nuori patruuna laajentanut hyllyjään. Se oli vähän omituista sellaisen miehen hommiksi, joka vallitsi Ruijan kauppaa ja oli kihloissa keisarintyttären kanssa.
Niin — viimeksi mainittu seikka ei tuntunut lappalaisista eikä yleensä jyykeäläisistä yhtään kummalta. Olihan Anders Dryn esi-isät onnistuneet naimakaupoissaan yli kaiken odotuksen, ja aina oli poika ajanut isästä edelle.
Miksi ei siis neljäs Anders Dry saisi keisarintytärtä. Oh, saisi kuin saisikin.
Niin, niin. Anders Dry oli kihloissa keisarintyttären kanssa. Mitä hyödytti siis pappilan Rafaellaa, että hän hengessään sisusti Dryn kartanon yläkerran viittätoista huonetta, tai nimismiehen Juditaa, että hän piti Trondhjemista ostamaansa lippalakkia arkenakin ja näytti niin mehevältä, että merimiehet sylkivät pelkästä mielihyvästä? Ei mitään: Anders Dry oli kihloissa keisarintyttären kanssa.
Eikä kestäisi kauan, ennenkuin hän lähtisi Arkangeliin, sillä eikös ollut Silkki-Sannu kertonut, että tiliherrat olivat jo tulleet. Nyt alkaisivat suuret tilinpäättäjäiset Dryn kaksikerroksisessa kauppakartanossa.