Oh, niitä tanssiaisia ei unohda kukaan, joka niissä vain oli mukana. Koko Jyykeänniemi tanssi, vanhat ja nuoret. Ilo tempaisi kaikki mukaansa, kukaan ei voinut vastustaa. Täälläkin nähtiin sama kuin Hammerfestissa: kaikkien oli pakko ottaa osaa ilonpitoon, tahtoivat tahi eivät. Vaikuttivatko siihen Kapteeni-Mikon tuomat juomavarat — sitä on vaikea sanoa, mutta se vain on tosiasia, ettei häävierasten tai kyläläisten joukossa ollut ainoatakaan, joka ei olisi pyörähtänyt joko yläkerran salissa tahi alhaalla avaralla pihalla.
Hei vain! Saapui Klemet Larssen, Lappean pappi, hän joka ennen oli ollut merilaivan kapteenina, mutta juoppouden takia menettänyt virkansa ja pantu papiksi. Mitä olivat Anders Dryn häät ilman häntä? Saapui Lappean papin rouva, entinen Bergenin piispan tytär, hän, joka kerran Bergenin torilla oli vastaanottanut Ruotsin kuninkaan pojan kukkavihko kädessä. Mitä olivat Anders Dryn häät ilman häntä? Huihai, eivät kerrassaan mitään. Pihalla valoisan kesäyötaivaan alla syntyi toinen leikki heti, kun Klemet Larssen saapui. Kokeneena miehenä hän nimittäin heti sai yleissilmäyksen juhlien menosta: soittajavoimat olivat liiaksi keskitetyt yhteen paikkaan. Senvuoksi hän nouti yhden soittajista pihalle, missä kyläläiset tähän saakka olivat tanssineet sisällä yläkerran salissa pauhaavan soiton mukaan. Ja nyt saatiin esiin kaikki tutut tanssit, vanhat loikat, vengerkat ja senkin seitsemät polskat ja pelit. Pihalla kävi vilinä kuin muurahaispesässä. Kesäyönaurinkokin heitti pois huntunsa ja kiiruhti katselemaan alhaalla maan päällä käyvää ilonpitoa. Hei vain! Anders Dryn häät, ja ylimmäisenä johtajana Lappean pappi, tuo iloisista iloisin, entinen merilaivan kapteeni! Aurinko oli nähnyt tarpeeksi, sillä se pujahti pilven taakse kuin päästäkseen nauramaan: — siitä näytti elämä Dryn pihalla sangen hassunkuriselta. Mutta hetken kuluttua se tuli uudelleen näkyviin ja katseli tanssijoita kuin ei mitään olisi tapahtunut.
Lappean pappi oli taas saanut vanhasta elementistään kiinni. Musiikki ja muutama lasi samppanjaa vaikuttivat häneen kuin torventoitotus vanhaan sotaratsuun. Pois tieltä! Hän oli kapteeninluokkalainen ja hän tanssitti yksin kaikki tyttäret Bergenin merimiestanssiaisissa. Kylläpä saivat karjakot ja piikatytöt kerrankin olla kyydissä: — Klemet Larssen tanssitti heitä kaikkia, niin että piha keinui heidän silmissään. Hei vain! Kun Klemet Larssen kerran tanssitti, ei siinä saanut muotoon katsominen tulla kysymykseen. Kaikki, kaikki hän tanssitti ilman erotusta. Ei edes Finn-Paulsenin Arnold kestänyt kilpailussa hänen kanssaan. Ja hän oli sentään parhaita tanssijoita…
Loppumattomiin eivät kuitenkaan Klemet Larsseninkaan voimat riittäneet. Oh, siitä oli jo kulunut vuosia, kun hän oli ollut nuori. Ja Atlantin saaren samppanja vaikutti osaltansa myös. Hän istahti penkille ja tunsi juhlineensa tarpeeksi.
Hän huusi lasin viiniä, sillä hänen kurkkuansa kuivasi kovin.
Sitäpaitsi hän halusi pitää pienen puheen. Se kuului hänen virkaansa.
Viiniä tuotiin. Klemet Larssen joi sen ja nousi penkille seisomaan.
— Nuoret, aloitti hän ja hänen äänensä kajahti voimakkaana kesäisessä yössä — te, jotka rakastatte tanssia ja iloa kuin kimalaiset hunajaa, teille muutama sana. On aika, jolloin Anders Dry viettää häitään, ja toinen aika, jolloin hän menee konttoriinsa taas ja jakaa konttoristeillensa päivän työt. Elämä — ihmiselämä on myös tuollainen Anders Dry, joka silloin tällöin antaa meille tilaisuuden keisarintyttären juhlimiseen. Mutta sellaisten hetkien jälkeen se seisoo aina edessämme ja sanoo: 'Vie kirjoihin merisilli ja viimeinen jauholasti ja katso, että yhteenlasku tulee oikein.' — Niin, elämällä on tehtäviä meille jokaiselle ja se vaatii, että täytämme ne hyvin. Nyt luulee kuitenkin moni nuori, että Anders Dryn häät kestävät iän kaiken, ja senvuoksi he eivät koskaan tartu todenteolla työhön. Mutta minä kysyn: mitä tekee elämä näillä ikuisilla sulhaspojilla ja morsiustyttärillä? Ei kerrassaan mitään. Se ei voi heitä käyttää sillä paikalla, johon se oli heidät aikonut, ja siksi se siirtää heidät syrjään. — Minä Klemet Larssen tiedän, mitä ilonpito on, sillä enkös ole tänäkin iltana näyttänyt, miten tulee tanssia. Mutta minä tiedän myös, mitä työnteko on. Senvuoksi minä sanon teille, nuoret: elämä on rikas kuin Anders Dry ja kaunis kuin keisarintytär, mutta muistakaa: juhlien jälkeen tulee arki, työnteon, vakavan työnteon päivä.
Näin puhui Klemet Larssen, Lappean pappi, hän joka ennen oli ollut merilaivan kapteeni, mutta juoppouden takia menettänyt virkansa ja pantu papiksi. Näin hän puhui ja laskeusi penkiltä alas. Hän oli kauniisti päättänyt juhlimisensa niinkuin papin sopi ja tulikin. Ja nyt hän meni maata.
Mutta pihalla viritteli soittaja viuluaan. Oli vielä pitkälti aamuun.
Vanha suntio