— No mutta kun et minusta huoli?
— Enhän ole sitä sanonut. Sovi isän kanssa.
— Sinullako ei siis ole mitään vastaan?
— Ei.
Aslak ei ollut uskoa korviaan. Mitäpä hän siitä, vaikka Anni rakastikin toista. Se oli pian menevä ohitse. Hän saisi Annin, kelpo vaimon. Se oli pääasia. Hän tunsi omituista liikutusta povessaan. Ei tarvinnutkaan lähteä paluumatkalle omalla härällä. Annin valkolla saisi hän ajaa. Anni oli suostuvainen.
Hän palasi kotaan, jossa kaikki olivat uteliaina odottaneet keskustelun tulosta.
— Olemme sopineet Annin kanssa, sanoi Aslak ja hänen otsansa oli kirkas ja silmät loistivat. — Anni jättää asian sinun ratkaisusi varaan, Oula.
— Minun ratkaisuni on selvä: ota tyttö, kun saat. Eihän siinä enempää.
Oula Sarre nauroi ja katseli ympärilleen silmiään räpytellen.
Asia oli siis valmis. Aslak käski Niilan noutaa laukun sisään.