Suopunki irroitettiin ja poro laskettiin irti. Seyrisvaaran Mikkola oli vähän nolona. Tähän saakka oli jok'ainoa Roston merkki ollut oikea.
— Taitaa olla parasta, että lähdet kotiasi ja tilaat jo valmiiksi Naakelin asianajajaksesi ensi käräjiin, sillä minä toimitan sinulle haasteen, niin pian kuin tästä keritään, sanoi Aslak ja väänsi pahaenteisesti suutaan.
— Parastahan on, että annat sen heti, lausui poliisi.
— Samantekevä! Aslak kaivoi peskinpovesta kukkaronsa ja veti viisimarkkasen esiin. — Poliisi, haasta tämä norjalainen kunnianloukkauksesta ensi käräjiin!
— Ei tässä nyt haasteta… Tässä on tärkeämmät toimet nyt, huomautti poroisäntä.
— Minä olen vain kruununasioissa haastemiehenä, lausui poliisi ja työnsi syrjään Aslakin ojennetun käden.
— Vai niin. No samantekevä, onhan tässä kirkonkylän lautamies. Tuossa, kievari, haasta sinä tämä Mikkola kunnianloukkauksesta. Baergalak, minä en kärsi, että jokainen Äkässuvannon varas tulee minua soimaamaan! — Jopa puhuit itsesi pussiin, Aslak, huomautti poliisi. — Sanoit Mikkolaa varkaaksi. Nyt on Mikkolan vuoro haastaa sinut.
— Pidä suusi, kruunun koira! Kyllä minä tiedän, mitä puhun.
— Nyt loukkasit minun kunniaani ja siis on nyt minun vuoroni haastaa sinut. Lautamies, haasta tämä Aslak Rosto kunnianloukkauksesta ensi käräjiin!
Muutamat miehistä nauroivat, mutta toiset seurasivat vakavina yleistä rähinää. Poliisi oli olevinaan vihassa ja tyrkytti lautamiehelle haasterahaa.