— Älähän puhu, huominen päivä on vielä kokematta, huomautti muuan miehistä varovasti.
— Minulta vaan on monta poissa, murisi Salkko Hukka nuotion toiselta puolen. Hänen kuparinkarvaiset kasvonsa olivat alakuloiset.
— Eikö ole löytynyt koulumiehen lasten ajokasta? kysyi poliisi.
— Ei ole. Olen kulkenut yläkaarteenkin poikki ja halki, mutta ei vaan näy.
— Missähän se on? Sehän oli hyvälahjainen poro, huomautti joku.
— Tiesi vain…
Samassa saapui paikalle Aslak Rosto. Hän oli hyvässä humalassa ja kehuskeli leveänä:
— Siinä nyt nähtiin! Ei ainoatakaan väärää merkkiä! Baergalak! Sanokoon nyt minua varkaaksi kuka uskaltanee!
— Istuhan alas, muuten palaa peskisi, varoitti poliisi.
— Suu kiinni! Minulla on peskiä vaikka kuinka monta. Ja nahkoja myös, näetkö? Hän viittasi yläkaarteeseen.