— Annetaanhan vain olla, sanoi poliisi, joka oli käynyt hyvin vakavaksi. — Säästit minulta panovaivat, Aslak, kun leikittelit. Minä vangitsen sinut poronvarkaudesta.
Se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Jokaisen syönti keskeytyi ja miehet katsoivat ihmeissään vuoroin poliisia vuoroin Aslakkia, joka oli käynyt tuhkanharmaaksi kasvoiltaan.
— Poron-varkau-desta —? sopersi Aslak hämillään ja humala haihtui hänen päästään kuin poispyyhkäistynä. — Ei, baergalak, mitä ilvettä tämä on? huudahti hän ja hypähti pystyyn. — Tietysti et tarkoita totta, poliisi?
— Täyttä totta. Olet varastanut Salkko Hukalta poron.
— Salkko Hukalta —? Minkä poron?
— Sen, joka oli koulumiehen lapsilla ajokkaana viime talvena.
Salkkokin oli kömpinyt pystyyn.
— Vai sinne onkin joutunut poro, jota olen koko talven etsinyt.
Oikeassapa olen ollutkin sinusta joikatessani.
Aslak oli kuin ukkosen lyömä. Hänen huulensa liikkuivat hermostuneesti.
Väliin vääntyi toinen suupieli ja ilme muistutti pahaa irvistystä.
Väliin pusertuivat huulet tiukasti kiinni ja leukapielet pullistuivat,
kun hän puri hampaitaan yhteen.
— Parasta on, että lähdemme kirkolle. Siellä nimismies odottaa, lausui poliisi ja rupesi sitomaan laukkuaan kiinni.