— En minä niin vain lähde! huudahti Aslak ja väänteli raudoissa olevia käsiään. — Siihen ei ole todistajia, ei totisesti!
— Enemmän kuin tarpeeksi.
— Sano!
— Ehdithän nuo kuulla vielä. Hei, Salkko, valjastahan Aslakin poro.
Sinä lähdet meitä saattamaan.
Salkkoa ei tarvinnut kahdesti käskeä. Hän sitaisi laukkunsa kiinni ja vetäisi peskivyötä tiukempaan.
— Jo vain! Siihen minä olen valmis.
— Poroisäntä saa lainata meille reslaa, että pääsemme matkaan.
Aslakista ei ole nyt ajajaksi.
— Minulla on resla, huusi Salkko, joka oli jo menossa hyvän matkan päässä.
Hetkistä myöhemmin oli matkue valmiina. Salkko Hukka ajoi edellä istuen Aslak Roston ahkiossa. Aslak makasi Salkon reslassa ja hänen poronsa oli kollostettu kiinni Salkon ahkioon. Viimeisenä ajoi poliisi.
Yhä vieläkin hämillään äkillisestä vangitsemisesta katselivat pykällysmiehet matkueen jälkeen, joka pian katosi pimeään.