— Kun ajaisit palatessasi kaltioon ja sinne jäisit, kirottu!
— Kaunis esivallan edustaja! Itse vanha poron varas!
Ja haukkumasanojen lomasta kuului hyvästijättöhuutoja Aslakille:
— Hyvästi, Aslak! Pian palaat takaisin!
— Aslak, hyvästi! Muista meitä!
— Aaslak, Aaas—lak! Hyy—västi!
Muutamat akoista voivottivat ja itkivät. Toiset huitoivat käsiään ja kiroilivat.
Mutta ränsistyneen talonsa portailla seisoi Rauna-muori ja katseli, kuinka poliisi vankeineen hävisi järven toiselle puolen. Hän palasi sisään ja virkkoi Nikke-pojalle:
— Siellä meni nyt Rosto-Aslak. Sellainen se on Herran kosto, Nikke, juuri niinkuin pappi sanoi.
Ja kaataessaan lieden ääressä kahvia kuppiinsa, mutisi hän pappia tarkoittaen: