Poliisi katseli häntä iloisena ja naurahti.
— Et sinä sillä rahalla saa ajaa keskellä markkinapaikkaa, torui hän. Tuo viisi kruunua on ollut sakkoa muun markkinailoin pitämisestä, mutta ajo ei siihen kuulu. Vie porosi pois ja paikalla, tahi sakotetaan lisää!
Salkko nikotteli ja murisi, mutta totteli kuitenkin, talutellen poroaan väentungoksen läpi. Mutta päästyään aukealle hän istahti jälleen ahkioon ja ajeli rauhallisena kylää kohden, joka oli vähän ylempänä mäellä.
— Salmon Salkollapa on kaksisataa naarasporoa. Voiaa naa-naa… Salmon Salkon sakeapäät ovat jo niin päisevät, että, että voiaa naa-naa kunne kuullaan nulkastaneen koko elo ruukaltaa perässä… Voiaa naa-naa na-na naa
joikkasi hän ja ajeli mäkeä ylös.
Laitimaisen talon pihalla hän huomasi Aslak Roston juttelemassa muutaman lantalaisen kanssa.
— Hei, Aslak Rosto! huusi hän ja pysäytti poronsa.
— Tulepas tänne!
Aslak katsahti taaksensa.
— En minä nyt jouda, sanoi hän kärsimättömänä.