— Hei, tulepas vain, tahi haluatko kuulla sinne? Aslak tuli ja tiuskaisi:
— Mitä sinulla nyt…? Luuletko, että minä joudan jokaisen humalaisen kanssa turisemaan?
— Äläpäs, äläpäs… Vai turisemaan… mutta sinun on nyt pakko turista — tahi turisen minä — Kortsa-äijälle.
Aslak Rosto silmäili häntä tuimasti. Mitä höpiset? Sano asiasi!
— Kuulehan, Aslak Rosto! Joko sinullekin on ruvennut kelpaamaan "kuollut tavara"? — Se on rappeutumisen merkki.
— Mitä tarkotat?
Tarkoitan vain, että tuot sen nisujauhopussin, jonka eilen illalla varastit ahkiostani, ennen iltaa paikoilleen, tahi käyn minä puhuttelemassa Kortsa-äijää.
— Sinun nisujauhopussisi…? Niin, sinähän sen otit?
— Baergalak!
Aslak Rosto kirosi niin että mäki kajahteli.