– Kummajärven miehet ovat tehneet ryöstöretken Aititunturiin ja vieneet muassaan noin satakunta päätä sisältävän tokan.
Aslak tarttui renkiään peskinkaulukseen ja kysyi hätäisenä:
— Milloin se tapahtui —?
— Viime yönä. Menin aamulla poroihin ja siellä kohtasi minua kamala näky. Toisen paimenista olivat sitoneet puuhun kiinni suopungilla ja toinen makasi lumessa valittaen. Olivat lyöneet pojalta pään puhki. Verta oli vuotanut kovasti ja vähissä hengin toin hänet kodalle. Koirat olivat ammutut joka sorkka ja satakunta poroa viety. Muut olivat hajaantuneet kaikille ilmansuunnille.
— No etkö kuullut kodalle mitään — yöllä?
— Kuulin kaukaista haukuntaa, mutta ajattelin poikien haukuttavan eloa huvikseen. En osannut panna sille niin suurta merkitystä. Läksin heti, kun sain pojat korjuuseen, ajamaan tänne. Laskin Tarvannon yli niin paljon kuin ajokkaasta lähti. Se olikin sen viimeinen matka.
Renki osoitti kuollutta poroa tikapuiden vieressä.
— Nyt on kiire tarpeen! lausui Aslak lujalla äänellä. — Me lähdemme heti paikalla takaisin heti paikalla! Jaksatko?
— Kyllä, kun saan ajokkaan, sillä tuosta ei enää ole mihinkään.
— Minulla on täällä kaksi kelpo härkää. Otamme ne ja ukko saa tulla raidon kanssa perässä sitten kun kerkiää. Menehän pirttiin haukkaamaan. Minä juoksen sillä aikaa Ylitalossa.