— Aslak Rosto se kovin kiitti sinua. Sanoi sinun olevan kristityn.
Pastorin kahvinjuonti keskeytyi ja hän katsahti hämmästyneenä tyttöön.
— Tunnetko sinä Aslak Roston? Tietysti. Hänet tuntevat kaikki. — Minkälainen mies hän on? — Sanovat ne jotkut hänen varastavan, mutta en minä tiedä. Muuten hän on rikas ja tavattoman auttavainen. Toi meillekin kilon kahvia ja kaksi poronlapaa ja käski lähettää sinua hakemaan, kun huomasi äitimuorin huonoksi.
Tyttö katseli pastoria lapsenomaisilla, rehellisillä silmillään.
Sairas heräsi ja tytär arveli nyt olevan parasta ryhtyä häntä ripittämään.
Pastori laittoi rippineuvot kuntoon ja aloitti pyhän toimituksen. Sairas äänteli hiljaa itsekseen ja silitteli myssynsä nauhoja. Tytär auttoi häntä istumaan, kun tuli sakramentin jako ja silmät ummessa vaipui sairas jälleen pitkälleen eikä näyttänyt kuuntelevan loppusanoja ollenkaan.
Toimitus loppui ja pastori veisasi virrenvärsyn. Sairas makasi koko ajan silmät ummessa. Mutta kun veisuu loppui, avasi hän silmänsä ja katseli taas hymyillen pappia, viitaten häntä tulemaan lähemmäs.
Pastori kumartui hänen puoleensa.
— Onko sinulla poroja? kysyi vanhus. — On. Pastori nyökäytti päätään.
— Ovatko ne kiinni?