Aslak totteli kehoitusta. Hän katseli kauppiasta merkitsevä hymy suupielessä ja odotti, että tämä ottaisi liikeasiat puheeksi. Mutta kauppias ei ollut ymmärtävinäänkään hänen käyntinsä tarkoitusta. Rupesihan vain juttelemaan kuin tavallisen vieraan kanssa.
— Se on syvä ja salainen kirja tuo Ilmestyskirja, sanoi hän, venyttäen jokaista sanaa.
— Niin sanoo Tenomuotkan uusi pappikin, että sitä harvat ymmärtävät, vastasi Aslak ja rykäisi kuivasti.
— Niin, teillähän on uusi pappi. Minkälainen on miehekseen?
— Hyvä mies, todella hyvä mies. Ja kristitty, todella kristitty.
Kauppias heitti Aslakkiin syrjäsilmäyksen ja näytti käyvän vähän hämilleen. Aikoiko lappalainen ruveta häntä pilkkaamaan?
— Mistäpäin sinä nyt ajelet? kysyi hän muuttaen puheenainetta.
— Peeratunturin laidasta…
Kauppias katsahti häneen ja katse ilmaisi selvään, että hän käsitti toisen asian täydelleen.
— Vai niin… no paljonko sinulla on tällä kertaa?