Kodan edustalle ilmaantui Aslak Rosto.
— Kaikki kaikki, ilman erotusta! huusi hän vastaan ja lähti astumaan renkien luo.
Mutta vanhus oli myös kuullut huudot ja kömpinyt ulos kodasta. Hänen vanhat silmänsä tunsivat suopungissa rimpuilevan ajokkaan ja hän lähti vaaputtelemaan Aslakin jälkeen.
— Ei minun kirkkohärkääni! koetti hän huutaa. Mutta Aslak Rosto pyörähti äkisti ympäri ja karjaisi:
— Mitä houraat? Mene kotaan äläkä sekaannu minun toimiini! — Vanha merkki hävitetään ja sillä hyvä! Sinulle on kirkkohärkiä yllin kyllin, niin kauan kuin sellaista tarvitset.
Niila näki, kuinka vanhus palasi allapäin kotaan ja hänen sydämessään kiehui. Noin se karjui vanhalle isälleen, mokoma varas ja murhamies, — vanhalle isälleen, joka oli kristitty! Hän puristi suopunkia kädessään ja rupesi heittämään poroja kuin vihan vimmassa, ja joka heitolla vahvistui hänessä päätös: Aslak Rostolle pitää kostaa, sillä muutoin paisuu hänen jumalattomuutensa yli äyräiden. Hänestä tuntui, että porotkin rimpuilivat vastaan äkeämmin kuin äsken. Nekään eivät tahtoneet suostua Aslak Roston tuumiin.
Niila heitti ja mietti, miten hän saisi kostetuksi Aslak Rostolle. Hän tunsi, että hänen oli pakko sitä miettiä, sillä tuossa hänen edessään juoksenteli äskeinen vaadin ja roukui. [Roukua = röhkiä (naarasporo, vaadin, roukuu vasikkaansa ja päinvastoin.)] Se haki vasikkaansa. Niilan sydäntä kiersi kostonjano. Hänestä tuntui, että vaadinkin roukui kostoa. Oh, baergalak! Se olisi nyt hänen, jos Aslak Rosto olisi pysynyt sanassaan, ja tuo vasikka, jonka emä nyt löysi, olisi myös hänen. Kostoa, kostoa! Kostoa huohottivat ohitse laukkaavat hirvaat, kostoa haukkuivat koirat, kostoa vinkui suopunki ja luminen siljo, sekin uhoi kostoa.
Mutta miten?
Sillä Niilan täytyi tunnustaa, että Aslak Rosto oli viisaasti järjestänyt asiansa. Hänen töilleen ei löytynyt todistajia. Sillä yksin kulki Aslak aina retkillään. Paitsi poronostossa. Siellä oli renki mukana, väliin kaksikin. Kummajärven Salkon jutusta ei ollut hyvä mennä puhumaan, sillä siinä oli vaarassa omakin nahka. Rikoksen salaamisesta hän joutuisi syytteeseen. Piti kai odottaa sopivampaa tilaisuutta.
— Hei, Niila! Nyt ne ovat meillä konttuurissa joka sorkka! huudettiin toiselta laidalta eloa.