Piera kohotti sauvansa ja katsoi lähinnä makaavaa Rannia tuikeasti silmiin.
— Birra! [Ympäri!] komensi hän.
Mutta koira ei halunnut lähteä. Se painoi kuononsa etukäpäliään vasten ja luimisteli.
Mutta sauva kohosi uhkaavana ja teki vihaisen heilahduksen ilmassa. Ja kiukkuisena kajahti komento:
— Birra, baergalak!
Koiran täytyi totella. Se hypähti ylös murahtaen ja syöksyi suoraa päätä lauman laiteille ja rupesi haukkuen kiertämään hajaantuneita poroja, jotka säikähtyneinä pyörähtivät keskustaa kohden ja alkoivat liikehtiä päinvastaiseen suuntaan.
— Haukuttaa koiria liiaksi, niin että kyllästyvät, virkkoi Aslak
Niilalle ja lähti astumaan konttuurille.
Siellä kulkivat porot levottomina edestakaisin. Aslak Rosto heitti kiinni etumaisen ja kiskoi sen ulos, Antraksen pitäessä ovella vahtia. Vastaan rimpuileva eläin kaadettiin maahan ja puukko työnnettiin rintaan. Eläin riuhtoi ja potki ja sen silmät olivat kauhusta jähmettyneet, lasimaiset, ja kaulaansa ojensi se omituisen jäykästi eteenpäin. Aslak tunsi, kuinka se vapisi hänen allaan ja siinä johtui hänelle yht'äkkiä mieleen, että hän olisi saanut olla lempeämpi isävanhalle. Minkä ihmeen vuoksi hän olikaan ollut niin tyly? — Eläin teki viimeisen ponnistuksen ylöspäästäkseen ja Aslak takoi nyrkillä rinnassa sojottavaa puukkoa päähän. "Vanhus houraa ja höpisee tyhjiä", kulki hänen ajatuksissaan. "Kuka se jaksaa kaikkia kärsivällisesti kuunnella." Hän tempasi puukon poron rinnasta, pyyhki sen kenkäänsä ja kävi toiseen poroon käsiksi.
Niila tappeli vieressä isosarvisen härän kanssa. Eläin läähätti kieli pitkällä ja rynnisti vastaan. Niila koetti vääntää sitä päästä saadakseen sen nurin, mutta eläin riuhtoili vimmatusti. Se haisti verenhajun ja tunsi, mitä sille aiottiin tehdä. Siksi jännitti sekin viimeiset voimansa. Mutta Niilakin väänsi kahta lujemmin ja nyt kaatui eläin. Samassa silmänräpäyksessä sai se puukon rintaansa. Mutta silloin ryöstäytyi se yht'äkkiä jaloilleen ja juoksi muutaman askelen, horjui, korisi ja lyyhistyi polvilleen. Nousi vielä kerran, mutta kaatui sitten kyljelleen koipiaan sätkytellen.
Se oli vanhan Roston kirkkohärkä.