Se oli Kummajärven Salkon ääni! Siitä ei ollut epäilystäkään. Aslak vapisi niin, että oli aivan kaatumaisillaan. "Herra Jumala, herra Jumala! Auta minua!" hoki hän itsekseen.
Samassa puhalsi tuuli nuotion sammuksiin. Aslak oli aivan menehtymäisillään tuskaansa. Hän läähätti ja huohotti kuin olisi ollut aivan äärimmilleen hengästynyt. "Herra Jumala! Nyt taisi tulla kuolema tähän paikkaan!" Hän haparoi laukkuaan, löysi sen ja hyppäsi suksilleen. Hän ei ajatellut suuntaa sen enempää, työnsi vain menemään niin paljon kuin jaksoi, läähättäen pakahtumaisillaan. Puunoksat löivät häntä kasvoihin, mutta hän ei siitä välittänyt, hiihti vain eteenpäin hätä ja tuska kurkussa.
Yht'äkkiä pysähtyi hän kauhun lyömänä ja suksisauvat putosivat hänen käsistään. Ylhäältä, juuri hänen päänsä päältä parkaisi äskeinen ääni: — Voi, voi!
Muutamaan minuuttiin ei Aslak voinut tehdä mitään. Hän vapisi kiireestä kantapäähän ja kuoleman pelko kouristi hänen sydäntään. Hän tunsi viimeisen hetkensä tulleen. Salaperäinen, vaikeroiva ääni kaikui yhä hänen päänsä päältä. Hän olisi paennut, mutta voimat pettivät täydellisesti.
Mutta heti kun ensimäinen säikähdys vähänkin helpotti, palasi hänen vanha rohkeutensa epätoivon vimmalla takaisin. Hän tarkasti puita ympärillään ja koetti päästä selville, mistä tuo valittava ääni tuli.
Hän oli sattumalta joutunut lähelle kaltiota. Siinä aivan hänen vieressään oli kääkkyräinen petäjä tuulenpesineen ja sitä vastaan nojallaan toinen, myrskyn kaatama puu. Puiden rungot olivat pusertautuneet lujasti toisiaan vasten. Kun myrskytuuli heilutti kääkkyräpetäjää voimakkaammasti, syntyi puiden toisiinsa hankaantumisesta — valittava ääni.
Samassa hetkessä, kun tämä Aslakille selvisi, oli pelkokin tiessään. Mutta niin herpaantunut hän oli tavattomasta jännityksestään, että kesti hyvän aikaa, ennenkuin hän saattoi jatkaa matkaansa.
Jonkun ajan kuluttua pääsi hän metsästä ulos. Hänen edessään oli vuoma, jossa myrsky tanssitti lumipilviä hirvittävällä voimalla.
Aslak korjasi laukkua selässään ja työnsi menemään myrskyn sekaan.
Pian katosi hän näkyvistä lumipyörteisiin.