— On se puute, kun ei ole minullakaan akkaa, lausui Aslak ja heitti koiran niskasta ulos. — Olisihan edes vähän järjestänyt papin tuloksi. Eivät ne renkivetelykset ymmärrä.
— Tuo tänne puhdas talja, sanoi hän heittäen vanhan taljan oven suussa kyyköttävän rengin jalkoihin.
Talja tuotiin. Aslak tasoitteli risuja ja levitti taljan niiden päälle.
Sitten nouti hän ulkoa uuden lakin ja vetäisi sen vanhuksen korville.
— Pappi on tullut, sanoi hän korottaen ääntään. — Näetkö, minähän kerkesin.
Pastori oli sillävälin laittanut rippineuvot kuntoon ja asetti ne nyt pienelle, nelikulmaiselle puutarjottimelle viereensä maahan.
Hän polvistui sairaan viereen ja ryhtyi keskusteluun.
— Mitenkä voitte nyt? kysyi hän ja otti vanhusta kädestä.
Tämä haukkoi ilmaa vähän aikaa, ennenkuin saattoi vastata.
— Huo—nosti, tuli sitten syvältä ja käheästi, jota seurasi ryintää ja sylkemistä. — Oo, pappi, minä jaksan huonosti, hyvin huonosti.
— Mitenkäs sielun laita on? Onko senkin tila yhtä huono?