— No kun ei ottanut? Vanha Pieti veti paksun voiviipaleen leipäpalansa päähän ja haukkasi.
— Ei.
— Sitä tyttöä ei taidakaan olla niin helppo pangoittaa?
— Siltä tuntuu.
Aslak käänsi päätänsä kuin näyttääkseen, kuinka tyyneesti hän asiaan suhtautui, kun hänen silmänsä sattuivat poroon, joka kuopi lunta pienen matkan päässä. Se oli valkoinen nulppo, vain vähän kyljiltä rusahtava, josta näki, että sitä oli kesä hoidettu talossa. Poro kaivoi jäkälää eikä näyttänyt miehiä huomaavan.
— Siinäpä on Hukka-Salkon kunteus [neljännellä vuodella oleva poro]!
Niila kääntyi katsomaan.
— Kas vaan! Sama joka oli koulumiehen lapsilla ajokkaana viime talvena.
— Sama… Täälläpäinkö Salkko nykyään paimentaa?
— Ei pitäisi. Urtasoaivin alla on kylä… oli ainakin viime viikolla. —
Jos ei lie jutamassa [muuttamassa].