Poro nosti päätään ja katseli miehiä. Sitten kääntyi se äkkiä ympäri ja laukahti muutaman askelen saparo pystyssä, kaivoi hetkisen ja laukahti taas, kunnes rupesi jälleen hakemaan jäkälää.
Aslakille muistui äkkiä mieleen Suuvuonon markkinat kaksi vuotta taaksepäin. Hän oli kuulevinaan Salkko Hukan sanovan: 'Hyvä on! Minä ajan sitten Kortsalle suoraa päätä', ja näkevinään itsensä kantamassa Salkon nisujauhopussia Larssenin naapuritalon pihalle. Hän puri huultansa.
— Niila, heitämme kiinni! huudahti hän hypäten pystyyn ja irroittaen suopungin ahkion keulasta. — Siinä on meille tulijaisporo!
Hänen sieramensa laajenivat ja katse oli terävä.
Niila ehti vain murahtaa jotakin, kun Aslak jo oli menossa suopunki kädessä. Hän heitti kupistaan porot menemään ja ryhtyi nuristamaan neljättä. Mutta pannu oli jo ehtynyt. Neljäs kuppi ei tullut enää täysinäinen, tulihan vain runsaasti puolilleen, mustaa ja sakeaa kuin terva. Niila hörppäsi sen ja oli tyytyväinen.
Hän silmäsi Aslakin jälkeen. Siellä makasi jo poro puukko rinnassa ja liikutteli hiljaa takajalkojaan. Aslak istui sen kaulalla ja piteli kiinni etujaloista.
— On se julmettu rohkea, mutisi vanha Pieti piippuaan täyttäen.
Ei kulunut pitkää aikaa, ennenkuin poro oli nyljetty ja lihoiksi lyöty.
— Tuohan sieltä ahkion keulasta säkkiä! huusi Aslak.
Niila vei säkin.