Mutta tyttö näytti joutuvan yhä suuremman kauhun valtaan kuta lähemmäs Salkko tuli. Se puikahti tuolin takaa emännän turviin lieden luo ja katseli sieltä silmät jäykkinä pelosta kömpelöä, tuhruista lappalaista, joka nyt läheni sitä lattian poikki korea silkkiliina hyppysissä. Se parkui täyttä kurkkua:
— Hukka-Salkko, uhuu!
Kurkkio-Joonas nauraa röhähti, katsellessaan isän lähentelemisyrityksiä.
— Ei näy sinusta huolivan. Pelkää… höh höh!
Salkko karahti kiukusta punaiseksi. Odotapa senkin vetelys, tuo 'höh höh' maksaa sinulle vielä kauniin poron hengen. Kun ovat pilanneet lapsen ihan tahallaan! Tietysti… ovat pelotelleet hänellä… omalla isällään.
Isyyden tunne ryntäsi nyt Salkon sydämeen yhtä leveänä ja varmana kuin tukkilaisjoukko yhtiön talon pirttiin. Hän oli omituisessa asemassa. Ennen hän ei ollut tytöstä erikoisemmin välittänyt. Olipa saattanut kuukausimääriä kulua hänen käymättä lasta katsomassa. Nyt hän sai ihmeekseen havaita, kuinka oudot tunteet kuin väkivoimalla hyökkäsivät hänen sydämeensä. Hän kuuli heikkojen äänien sanovan: 'Mitäpä turhaa ponnistelet. Anna tytön olla.' Mutta siihen panivat toiset, voimakkaammat, jyrkästi vastaan: 'Tyttö on minun, minä tahdon sen pitää!' Ja nuo heikot äänet vaikenivat, hukkuivat toisiin ääniin, samoin kuin hukkuvat yhtiön vuokralaisen vastalauseet taloon tunkeutuvien tukkilaisten meluun.
Joonaan emäntä tyynnytteli lasta, joka arkana seurasi Salkon pienintäkin liikettä. Tämä oli jälleen vetäytynyt penkille ja kaiveli synkännäköisenä suuripesäistä piippuaan. Kun oma lapsi pelkäsi ihan kuin kummitusta ja vielä päällepäätteeksi nimitteli haukkumanimellä…
Salkon verkkaisessa päässä askarteli ajatus ankarana. Hän mietti keinoa pulasta päästäkseen. Kunnia oli pelastettava kihlakunnasta ja pikku Pirita Joonaan hoidosta. Sen hän käsitti täysin selvästi. Hän ei paljon kuullut Joonaan juttelua. Tämä kyseli Kautokeinon kuulumisia, yhtä ja toista, mutta Salkko murahteli vain vastauksiksi. Pikku Pirita istui jälleen Maaretan sylissä ja tämä näytti erikoisemman hellästi hyväilevän lasta.
Salkko poltti ja mietti, sylkäisten tuon tuostakin jalkainsa väliin. Hänelle rupesi taivaanranta kirkastumaan. Muutamia mustia pilviä ajelehti siellä vielä, mutta vähitellen häipyivät nekin pois. Mitäpä siitä… jos olikin silmäpuoli… näkihän sitä yhdelläkin silmällä ne kodan hommat… Eikäpähän tuon tarvinnut porojen perässä hypätä… joten ontukoon… Ja niitä hänellä oli itsellään vielä riittämiin asti… pääasia vain, että hän, Salkko, pääsi holhouksen alta pois ja sai pikku Piritan luoksensa.
Kun Maareta illan suussa nilkutti navettaan lehmiä illastamaan, hiipi
Salkko hänen perässään sinne. Mitä siellä keskusteltiin, sen kuuli vain
Joonaan karja, neljä lehmää ja puolentoista vuotias sonnin mullikka.
Mutta Salkko tuli sieltä sangen tyytyväisen näköisenä ja lähti jo yötä
vasten ajamaan Tenomuotkan kirkolle.