Sattuipa niin hänen katseensa ruokakaapin päälle. Siinä ihan käden ulottuvissa näkyi lautanen. Kuuva veti sen varovasti alas viereensä arkun kannelle. Sitä ei kukaan havainnut. Liikutukset olivat nyt hyvällä alulla ja Kuuvalla oli erinomainen tilaisuus tutkia lautasen sisältöä.
Lautasella oli keitettyjä punasmakkaroita. Kuuva kahmaisi niistä taskuunsa pari, kolme, otti yhden käteensä ja nosti lautasen paikoilleen. Nyt saivat seurat hänen mielestään jatkua tahi loppua.
Seurat eivät kuitenkaan vielä loppuneet. Pöydän ympärille oli kerääntynyt tiheä ryhmä vaimoväkeä. Siellä seisoi Telpukan emäntä ja metsänhoitajan rouvakin. Huivinnurkat ja nenäliinat olivat ahkerassa käytännössä. Siellä itkettiin ja pyydettiin anteeksi. Ja Juntin-Pieti todisti, todisti oikein sydämensä pohjasta. Miehet istuivat allapäin, katsellen saapasvarsiaan, yksi ja toinen mietteissään syljeskellen.
Kukaan ei kiinnittänyt huomiota Kuuvaan, joka istui uuninnurkkauksessa puuarkun kannella ja söi punasmakkaraa. Hän pureskeli suun täydeltä, tarkaten liikettä pirtissä. Hänen mielestään oli kaikki niinkuin olla pitikin. Hän pureskeli hyvällä ruokahalulla, siunaten hengessään lukkarinemäntää, joka oli makkarat laittanut. Ihan kuin häntä varten. Jokainen sai osansa ja oli tyytyväinen. Sai, mitä halusikin. Eikä Kuuva tällä hetkellä halunnutkaan muuta kuin saada rauhassa syödä punasmakkaroitaan. Hän istui puuarkun kannella heilutellen jalkojaan ja oli tyytyväinen.
Alkoi yleinen anteeksipyyteleminen. Naiset lähtivät kulkemaan pitkin penkkejä pyytämään anteeksi veljiltä ja sisarilla. Se kuului Kuuvan mielestä järjestykseen eikä hän siitä hämmästynyt. Joukossa oli yksi ja toinen, joka oli häntäkin soimannut. Oli aivan paikallaan, että pyydettiin anteeksi.
Telpukan emäntä lähestyi Kuuvaa käsi ojona. Kuuva pisti makkaran pään suuhunsa ja oli valmis. Hän tiesi, mitä tuleman piti ja oli rauhallinen.
— Anteeksi, veli! Minäkin olen soimannut sinua varkaaksi niin monta kertaa. Telpukan emäntä halasi Kuuvaa kaulasta ja itki.
— No… huihai… älkäähän nyt! Anteeksi vain. Kuuva pureskeli makkaran jäännöstä ja sylkäsi sen päässä olleen rihmakappaleen lattialle.
Tuli toisia, tuli ja meni. Kaikki olivat samalla asialla. Anteeksi pyysivät ja anteeksi saivat. Ei Kuuva ollut miestä huonompi. Hän tiesi, mitä seurajärjestykseen kuului ja hän todisti anteeksi ja sai anteeksi.
Seurojen päätyttyä seisoskeli joukko miehiä pihalla tupakoiden. Kuuva työntyi väkijoukon mukana lukkarin portaita alas lukkarinemännän punasmakkarat taskussa. Hän oli ottanut loputkin.