Pappi oli jo tullut. Sen sai Luviisa heti pihalla kuulla. Papin reki seisoi portaiden edessä ja pikkupoikia kiikkui sen kannaksilla.
Luviisa oli saanut poronsa kiinni navetan taakse. Hän lähestyi ujona papin rekeä ja tarkasteli sitä joka puolelta.
— Se on papin reki, sanoi yksi pikkupojista.
Sen Luviisa jo tiesi. Häntä vain ihmetytti, että pappi oli siinä ajanut.
— Missä se pappi istuu? kysyi hän arasti, siirtyen reen taakse.
— Tuossa istuu pappi ja tuossa lukkari, selitti toinen pojista. — Tuo iso höyhentyyny on papin seljän takana.
— Oletko sinä nähnyt papin?
— Olen. Tässä juuri seisoin, kun pappi nousi reestä. Olin niin lähellä, että olisin saattanut vaikka turkkiin koskea.
Luviisa katseli puhujaa kuin ylempäänsä. Se oli nähnyt papin.
— Minkälainen se oli… pappi?