— Tuoksuu.
— Ja hyviä minulla on tupakatkin. Treijarin patruuna panikin parasta, kun kuuli minun naimaan aikovan.
— Joko sinä sillekin kerroit?
— Kerroinpa tietysti… sanoin, että pitäisi saada häätupakoita…
Valfriiti nauroi. Hänestä oli niin mukavaa hiukan kiusata Agaataa. Se kun oli niin ujo ja arka, että ihan ihmisiä pelkäsi. Nyt kun oli kihloihin mennyt, ei tohtinut paljon itseänsä näyttää.
— Kerroitko sinä, kenen kanssa aiot naimisiin?
— Kerroinpa tietenkin, sanoin, että sen Angelin Agaatan sieltä
Lätäsenonsuusta, Leevi Angelin vanhimman tyttären.
— Et kertonut… sinä vain narraat.
— Kerroin, ihan varmasti. Kyllähän se kauppias isäsi tuntee.
Agaatasta tuntui niin somalta ajatella, että siellä Lyngenissäkin puhuivat hänen naimisestaan. Treijarin patruunakin kertoisi rouvalleen päivällispöydässä, että se Vikkurin Valfriiti sieltä Kelottijärven rannalta nai sen Angelin Agaatan. Mistä Treijari sen tiesi? No, kas kun sulhanen kävi aamulla puodissa ja sanoi häätupakoita tarvitsevansa. Kertoi lähtevänsä naimareissulle… sen Leevi Angelin tyttären kuului kihlanneen.