Tulija hymyili lauhkeasti.
— Vieläkö Mellesmon isäntää pyörrytysvika vaivaa?
Mellesmon Janssi oli istahtanut rahille höyläpenkin päähän. Hänen sydäntään ahdisti ja pirtti pyöri silmissä. Kädet puristautuivat nyrkkiin ja hänen piti vahvasti nojata höyläpenkin päähän, ettei olisi kaatunut.
— Mistä… te sen tiedätte? ähkyi hän.
— Naapuritalossa kertoivat.
Mellesmon Janssi tarkkasi puhujaa. Pyörrytyskohtaus rupesi menemään ohi. Eikö tulija ollutkaan merenneito?
— Mistäpäin te tulette?
— Suomen puolelta.
Mellesmon Janssi rauhoittui. Hän oli erehtynyt, aivan varmasti erehtynyt. Myrskypäivästä johtunut pyörrytysvika oli yhtäkkiä tavannut hänet vieraan nähdessään. Nyt hän jo tunsi itsensä rauhalliseksi. Vain pientä ellostusta sydänalassa. Hän haki piippunsa ja ryhtyi sitä hitaasti täyttämään.
— Talossako on emäntä kuollut?