Kaatuneen veneen ympärillä kävi sanomaton parku ja voivotus. Toiset veneet riensivät avuksi minkä ehtivät. Mutta äkillinen tapaturma oli niidenkin soutajat tyrmistyttänyt, niin etteivät he aluksi tajunneet, mitä oli tehtävä. Ennenkuin he olivat kunnolla toipuneet hämmästyksestään, oli Mellesmon Janssi vaimoineen |a kaksi muuta hänen venekunnastaan hävinnyt aaltoihin. Loput saatiin suurella vaivalla toisiin veneisiin.
On arvaamattakin selvä, minkälaisin tuntein hääsaattue souti maihin. Ilonpito oli yhtäkkiä vaihtunut valituksiin ja kyyneleihin. Kaikki oli käynyt niin äkkiä, että se tuntui ihan uskomattomalta.
Sinä iltana vallitsi Pitkänvuononpohjassa synkkä suru. Hääjuhlat olivat vaihtuneet hautajaisiin. Ihmiset valtasi sanomaton kauhu. Mitä merkitsi tällainen onnettomuustapaus? Oliko uskottava vanhusten kertomuksia, että merenneito toisinaan nousee valepuvussa maalle, tulee taloihin ja viettelee miehet, vai oliko sellainen vain satua ja taikauskoa?
Oli miten oli, sen onnettomuuspäivän jälkeen hävisivät epäilijät Pitkänvuononpohjasta. Jokainen uskoi nyt, että Suomalais-Mari oli ollut merenneito, joka oli houkutellut Janssin turmioon ja hänen mukanaan yhden morsiuspojista ja -tytöistä. Tietysti — hänellä piti olla mukanaan saattajia, tullessaan merenhaltijan linnaan.
* * * * *
Mutta hääpäiväyönä, vielä vuosia jälkeenpäin, näkivät ihmiset Pitkällävuonolla omituisia, salaperäisiä valoja, jotka liikkuivat edestakaisin vedenpinnalla. Näytti kuin olisi merenpohjalla vaeltanut ihmisiä lyhty kädessä. Silloin sanoivat vanhat:
— Merenneito viettää juhlaa hääpäivänsä muistoksi.
Hukkuneitten ruumiita ei koskaan löydetty. Vanha Ryedal Pitkänvuononsuusta sai taas vihkiä haudan mereen. Mutta siunattavien lukumäärään nähden hän oli erimieltä paikkakuntalaisten kanssa — hän luki haudan neljälle.
Kalasaunalla
Enpä vaihtaisi oloani nyt maailman rikkaimmankaan miehen kanssa, en asuntoani pääkaupungin hienoimpaan hotelliin. Vaikka on majani ahdas, tuollainen yksinkertainen Lapin kalasauna, jonka seinät ovat vuosien varrella mustuneet luonnonkivisiä kyhätyn avotakan savusta, on se minusta tällä hetkellä arvokkaampi kuninkaan linnaa. Sillä tässä kalasaunassa asuu haltija, pienen pieni, hieveröinen Lapin tonttu, jonka kurttusia, nelikulmaisia kasvoja verhoo vuosisatojen salaperäinen hämy, mutta silmissä on kirkas ennustajan katse, juuri samanlainen kuin vanhoilla Lapin tietäjillä.