Minä tahdon vielä huomauttaa hänelle siitä omituisesta seikasta, ettei hänen kirjeessään ole sanaakaan mainittu opettajasta, joka on maailmalle antanut uuden käsityksen Jumalasta sen yläilmaisen ajatuskuvan sijaan, joka oli juutalaisilla ja on vielä nytkin monella meistä. Se on kyllä totta, että jos ymmärtää Kristuksen opin jumalasta niin, että hän vaan nimitti entistä juutalaisten jumalaa uudella nimellä, niin silloin ei ole pitkälle autettu. Voihan ihminen ruveta ajattelemaan Isästäkin, että se on jossakin yläilmoissa ja sieltä kuuntelee meidän rukouksiamme. Mitä jos todella tämä väärinkäsitys olisi syynä siihen, ettei Jeesuksen oppi tunnu antavan mitään sanottavasti uutta monelle ihmiselle! Ja kuitenkin ei Jeesuksen oppi Isästä ole mitään muuta kuin juuri oppi "luonnollisesta" jumalasta. Hän juuri tahtoo, että ihmiset selittäisivät itselleen jumalan luonnolliselta kannalta. Sentähden hän sanoo monet kerrat, ettemme me voi tietää mitään jumalasta semmoisenaan, joka on äärettömyydessä, vaan me voimme ainoastaan kuulla hänen äänensä itsessämme, joka ääni on meille kotoinen ja meille sukulainen niinkuin isän ääni pojalle, hän itse elää ja kuolee tämän äänen palveluksessa. Säälien meitä, jotka olimme eksyneet tästä äänestä väärien opettajien saattamina ja hajonneet kuin lampaat ilman paimenta, hän opetti suoranaiset käskytkin, joiden avulla me voisimme pysyä totuuden tiellä. Hän nousi vuorelle ja julisti kaikille, mikä on tie elämän totuuteen ja onneen. Ja meidän sydämmemme vielä vuosituhansien kuluttua todistavat, että hänen käskynsä ovat lähteneet Jumalan omasta suusta, sillä meidän sydämmemme pitävät niitä tosina. Ja sittenkin me haemme jotakin lisätodistuksia siihen, että Jumala olisi asunut Jeesuksessa, emmekä ole tyytyväiset hänen antamaansa luonnolliseen selitykseen.
Mitä todistuksia Jeesuksella itsellään oli oppinsa totuudesta?
Me huomaamme evankelioista, että hänen aikuisilleen ihmisille ei ollut olevinaan mitään niin tärkeätä, kuin saada jotakin ulkonaisia todistuksia siihen, että oppi ja opettaja todella olivat Jumalasta lähteneet ja silloinkin, niinkuin nyt, he eivät kumminkaan uskoneet mihinkään ulkonaisiin todistuksiin, vaikka niitä olisivat saaneetkin. Jos me nykyjään huomaamme, että ihmiset tulevat näkeviksi, terveiksi, iloisiksi, onnellisiksi, niinpian kuin omistavat hänen sanansa, s.o., hänen elämänymmärryksensä, niin me heti olemme valmiit selittämään, ettei siinä ole mitään ihmettä, — että kaikki on ymmärrettävä ihan luonnollisten syiden seuraukseksi. Me sanomme, että se on heidän nokasta vedetty mielikuvituksensa, joka saattaa heidät näkeviksi, terveiksi, iloisiksi ja onnellisiksi. Ja me vaadimme vaan jotain todistusta siihen, ettei se ole seuraus mielikuvituksesta.
Fariseukset ja kirjanoppineet alituiseen häärivät Jeesuksen ympärillä ja vaatimalla vaativat häneltä todistuksia, että hän oli Kristus.
Mutta Jeesus ei voinut antaa muuta todistusta, kuin että vetosi heidän omaantuntoonsa.
"Ei minun oppini ole minun, mutta sen, joka on minut lähettänyt. Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, hän saa tietää tästä opista, onko se Jumalalta vai itsestänikö minä puhun."
Kun häneltä kysyttiin osotusta, että hän todella oli Jumalan poika, vastasi hän, että jos hän puhuisi itsestään, niin ei kenenkään tarvitsisi häneen uskoa, mutta nyt hän puhui ainoastaan sitä, mitä Isä hänelle sanoi.
Ja toisen kerran hän vastasi, että ellette usko minun sanojani, niin niiden töiden, joita minä teen, pitäisi teille ilmaista, että minussa on totuus.
Jeesuksen oppi on oppi Jumalan pojasta, s.o., ihmisestä, joka täyttää Jumalan tahtoa. Konfucius, suuri kiinalainen filosoofi, opetti myöskin Jumalan pojasta, vaan sanoi, että keisari on tämän pojan maallinen edustaja. Jeesus taas sanoi Jumalan pojaksi itseänsä. "Joka näkee minun, hän näkee myös Isän". Sentähden hänen oppiansa ei voi, kuten kaikkien muiden opettajain, erottaa hänen henkilöstänsä. Me, jotka uskomme hänen, emme tunne muuta Jumalaa kuin sen, joka ilmestyi hänessä.
Hän on ilmoittanut meille Isän ei niin, että olisi antanut meille jonkun jumaluusopin, vaan niin, että sanoi Isän olevan hänessä.