Ja hän osotti meille, mikä on ainoa tie totuuteen ja elämään, ei niin, että olisi pystyttänyt jonkun kuivan omatunto-opin, vaan niin, että sanoi omantunnon olevan juuri tuon saman Isän äänen, sen Jumalan, jota meidän täytyy rakastaa kaikesta sydämmestämme, kaikesta sielustamme, kaikesta voimastamme ja kaikesta mielestämme. — —
Se on tämä tieto, tämä elämänymmärrys, joka johdattaa "äärimmäisen kristityn" pois kiusauksen maailmasta ja päästää hänet pahasta.
"Jokainen; joka tekee syntiä, on synnin orja. Orja ei voi pysyä aina talossa, mutta poika pysyy aina. Jos siis Poika teidät vapaaksi tekee, niin te totisesti olette vapaat."
Poika se on elämä Isän tahdon täyttämiseksi.
Uskovaiset ovat siis aivan oikein ystävälleni selittäneet, että jos hän keksi semmoisen keinon kiusauksesta päästäkseen, että vältti kaikkea taistelua sitä vastaan ja eli ikäänkuin ulkopuolella sitä, niin hän todella oli päässyt suuren salaisuuden perille henkisessä elämässä. Hän oli vapautunut kiusauksesta niin, ettei ajatellut sitä, ei päästänyt ajatuksia ollenkaan sille suunnalle. Mutta tämä oli hänelle mahdollista tietysti vaan siten, että hän ajatteli jotakin muuta. Jos hän olisi ollut toimetonna, ei hän olisi voinut estää ajatuksia omin päin tulemasta. Ja juuri tämä "jotakin muuta", joka luonnolliselle ihmiselle, käyttääkseni hänen omaa nimitystään, voi olla vaan jotakin kuivaa velvollisuuksien täyttämistä tai uppoutumista johonkin koneen tapaiseen työhön, jotta vissit ajatukset eivät vaivaisi, — juuri se on uskovaisen uusi elämä, joka puhkee esiin niinkuin kevät ja työntää tieltään kaiken vanhan. Se elämä ei ole kuiva orjan elämä; se on täynnä viehätystä, täynnä toivoa, iloa ja vapautta. Siksi pysyy hän siinä aina, niinkuin poika isän talossa. — —
Kuinka omituista on, että syvin syy ystäväni epäilykseen on juuri se, mikä minulle muodostaa elävimmän todistuksen Jumalan asumisesta meidän keskuudessamme. Hän sanoo, että tuon äärimmäisen kristityn ajatukset, kokemukset ja koko sieluntila voidaan selittää johtuvaksi luonnollisista psykoloogisista vaikutuksista ja että siis tuon uskovaisen oma käsitys, että hän muka toimisi jonkun yliluonnollisen hengen voimasta, olisi ainoastaan jonkinlainen taikausko, erehdys hänen puoleltaan. Tämä lause minulle selvästi osottaa, ettei hän tiedä, mikä se on, joka äärimmäiselle kristitylle antaa elämää, mikä antaa hänelle voimaa unohtaa itsensä, palvella vaan muita aamusta iltaan eikä sittenkään tulla itserakkaaksi tai tyytyväiseksi omiin töihinsä. Hän ei tiedä, että äärimmäisen kristityn koko voima ei riipu muusta uskosta kuin vaan siitä, että hänessä itsessään on ottanut asuntonsa se totuudenhenki, se Jumala, jota hän elämällänsä palvelee. Hänen altistuva, sammumaton rakkautensa, hänen kaikki tekonsa, koko hänen elämänsä on yhtenä todistuksena siitä, että Jumala elää hänessä. Ja hänen voimansa ja väsymättömyytensä perustuu siihen, että hän on itsetietoinen tästä Jumalan elämisestä hänessä.
Usko ja järki ovat sulaneet hänellä yhdeksi: järjellä hän katsoo ja näkee, mutta sydämmellänsä hän uskoo ja elää.
Kosto ja rangaistus.
Mitä rangaistus on?
Se määritellään oppikirjoissa näin: