Mutta Johannes, joka nähtävästi jo ennestään tunsi hänen ajatuksensa ihmisen suhteesta Jumalaan — sillä olihan Jeesus jo ennen julkisesti sanonut, että Jumala oli hänen Isänsä — ei tahtonut häntä pestä, vaan sanoi, että pikemmin sitten Jeesuksen sopisi pestä hänet. Kuitenkin Jeesus tahtoi seurata kaikkien muiden esimerkkiä, ei tahtonut pitää itseänsä kyllin puhtaana eikä erottaa erillaiseksi muiden rinnalla.
Jo tässä tilaisuudessa näyttää hänelle välähtäneen entistä elävämpi tunto Jumalan hengen läsnäolosta hänen sydämmessään. Hän sai uuden sisällisen vahvistuksen siihen, että hän on sen Henki-Jumalan poika, jonka rakkaus maailmaan virtaa hänen kauttansa.
Tämmöisestä sisällisestä hengen tapauksesta hänen sydämmessään ei tietysti kellään muulla voinut olla mitään aavistusta. Hän on mahdollisesti jälestäpäin koettanut selittää sitä opetuslapsilleen, mutta on tullut nähtävästi väärin käsitetyksi, koska me tapaamme asian kerrottuna evankeelioissa tunnetulla itämaisella väririkkaudella ja jotenkin omituisesti.
Mutta vasta sittenkuin Jeesus "vietiin hengeltä korpeen, kiusattaa perkeleeltä" tapahtui hänessä se lopullinen "hengen puhdistus," joka määräsi koko hänen vastaisen elämänsä tien. Täällä hän ratkaisevasti voitti oman tahdon, tunnusti ihmiselämän merkityksen olevan Isän tahdon palvelemisessa ja pyhittäytyi itse tälle tahdolle.
Ja hän tuli korvesta ja alkoi julistaa Jumalan valtakuntaa, sanoen: aika on täytetty ja Jumalan valtakunta tullut, uudistakaa mielenne ja uskokaa todellisen onnen ilmoitukseen. Ja hän opetti ihmisille, mitkä ovat tämän onnen ehdot, ja että he ovat taivaallisen Isän poikia, jos he vaan tekivät Isänsä tahdon.
Mitä nyt kastamiseen tulee, niin mainitaan evankeeliumissa, että hänenkin opetuslapsensa pesivät ihmisiä parannuksen merkiksi. Mutta Jeesuksesta sanotaan nimenomaan, ettei hän ketään kastanut.
Mitään lausuntoa tästä asiasta ei Jeesus kertaakaan eläessänsä antanut. Hän siis ei kertaakaan puhunut asiasta, joka kumminkin olisi muka ollut yhtenä välttämättömänä ehtona taivaan valtakuntaan pääsemiseksi.
Sekä Matheus että Markus tosin kertovat, että Jeesus oli kuoltuansa ilmestynyt opetuslapsille ja silloin puhunut myöskin kasteesta. Näissä Jeesuksen kuolemantakaisissa lausunnoissa puhutaan kasteesta kuitenkin aivan satunnaisesti. Jos hän todella on joskus sanonut juuri nuo sanat, niin ei hän ole tietysti voinut silloin tarkoittaa muuta kuin puhdistamista hengessä ja käyttänyt sanaa "kastaa" ainoastaan sananpartena, jolla tahtoi merkitä henkistä asiaa. Niitä ei missään tapauksissa voi selittää miksikään kasteen asetussanoiksi. (Kts. Math. 25: 19 ja Mark. 16: 16).
Mutta minähän olen nyt puhunut kaikista muista kohdista, vaan en siitä, johon te vetootte: "ellei joku synny vedestä ja hengestä, ei hän taida Jumalan valtakuntaan sisälle tulla." (Joh. 3: 5).
Nämät sanat ovat otetut Jeesuksen keskustelusta Nikodeemuksen kanssa. Ja sentähden, kun niiden oikeata tarkoitusta on selitettävä, niin ei voi sitä tehdä tarkastamatta koko keskustelua semmoisenaan.