"Kavahtakaat, ettette koskaan raskauta sydämmiänne ylönsyömisestä ja juopumisesta ja elatuksen murheesta —"
"Älkäät surulliset olko sanoen: mitä me syömme, taikka mitä me juomme, eli millä me itseämme verhoitamme, sillä kaikkia näitä pakanat etsivät, sillä teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkia näitä tarvitsevan. Vaan etsikäät ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, ja niin nämät kaikki teille annetaan."
"Anna meille tänäpäivänä meidän jokapäiväinen leipämme —" merkitsee siis Kristuksen opetuksen mukaan: anna meille tänäpäivänä sinun pyhästä hengestäsi, että me voisimme koko tämän päivän elää sinun tahtosi täyttämiseksi eli palvella sinun tarkoituksiasi!
Ja kuinka käy, jos näin rukoilee, se seisoo Luukaan evankelion 11 luvun 5-13 värssyissä.
Isännät ja torpparit.
Me kuvailemme mielessämme Suomen entisyyttä jotenkin pimeäksi, kuvailemme, että täällä alituisesti riehui sodat ja nälät, että tätä maata nylki ja näännytti jokainen, joka täällä sai osakseen läänityksiä, että viljelys kyllä alituisesti pyrki eteenpäin, mutta yhtä alituisesti tuli siltä ensimmäinen hedelmä riistetyksi, yhtä alituisesti vietiin siltä voimat sotakentälle ja peratut maat jätettiin entiselleen rappeutumaan. Ja me kuvailemme oikein, sillä historia joka lehdellänsä todistaa sen vallattomuuden määrättömyyttä, jota täällä harjoitettiin. Pahin vitsaus eli oikeastaan varsinainen nylkemiskeino oli läänitysherrain verovoudit. Ne isännöivät ajoittain täällä semmoisella vallalla, että talonpoikain eli varsinaisten maanviljelijäin itsenäisyys oli sortumaisillaan. Talonpoika oli muuttumaisillaan lampuodiksi ja hänen oikeutensa vaan asukasoikeudeksi. Herrat häätivät heitä mailta mielensä mukaan aivan niinkuin mielensä mukaan heitä veroittivat, jakoivat heille käskyjänsä ja vaativat seisomaan edessänsä paljain päin.
Viljelijäin itsenäisyys kuitenkin säilyi. Kuningasvalta joutui pelastajaksi, se kun perustui paremmin rahvaan kannatukseen. Ja niin muuttuivat olot vähitellen kokonaan. Herrat kerääntyivät hovin ympärille ja muuttuivat virkamiehiksi, jotka kantoivat palkkaansa kruunulta. Verot järjestettiin, jaettiin tasasemmin ja maksettiin nyt välittömästi kruunulle. Sen sijaan kuin ennen yksityinen lääniherra nylki maata minkä kerkisi ja aivan välittämättä sen viljelyksestä, niin nyt huomattiin kruununtulojen riippuvan kokonaan viljelyksen kunnosta, s.o talonpoikaisen omistusoikeuden pysyväisyydestä ja turvallisuudesta.
Omistusoikeus tehtiin perustuslaiksi.
Säädettiin, että "perintötalonpojan omistusoikeus perintötaloon pidetään voimassansa aina rikkomatta, niinkuin myös se oikeus sitä hallita, joka on myönnetty ja vakuutettu; ja taloille kerran tehdyt, laillisessa järjestyksessä vahvistetut veron ja kymmenysten laskut pitäkööt ikuisina aikoina paikkansa, älköönkä milloinkaan mitään niiden muuttamista tahi liikuttamista sallittako."
Ja mikä oli seurauksena?