Niinkuin keväällä pensas työntää tuoreita oksia rungostansa, niin jokainen kylä lähetti siirtolaisensa viljelemättömille erämaille. Hämmästyttävällä nopeudella levisi asutus yli koko Suomen. Ihana on tämä viimeinen lehti viljelyksen historiassa.
Ja viljelys leviäisi ja laajenisi yhä vielä meidänkin päivinämme, mutta meidän eteemme näyttävät jo omat esteemme vähitellen kerääntyneet.
Niinä aikoina, jolloin esi-isäin viljelykset turvattiin, oli vielä maata niin paljon heidän käytettävänään, etteivät he lähimaillekaan jaksaneet kaikkea viljellä. Kun kruunu kumminkin tahtoi järjestää veroasiansa, jaettiin kylille ja sittemmin yksityisille taloille tavallisesti kaikki maa, mikä saattoi viljelykseksi vastaisuudessa kelvata, ja verotettiin pysyväisesti. Samassa annettiin laki, ettei näin verotettua maata saisi vähentää, s.o. esim. antaa osan pois ja siten tehdä kykenemättömäksi suorittamaan veroa. Kun siis ei saanut vähentää, niin tuli tavaksi antaa maata muuten alustalaisten viljeltäväksi, jotka sitten suorittivat veroa emätalolle.
Nämät alustalaiset eli torpparit olivat tietysti yhtä itsenäisiä kuin välittömästi veronmaksavat talot. Ja se on sitä luonnollisempaa, kun isäntien omat lapset tavallisesti perustivatkin torppia ja siten laajentivat viljelyksiä.
Ei mikään rajoittanut heidän vapauttaan, kun he vaan veronsa maksoivat.
Ja kukapa se olisi verosta muukaan vapaaksi päässyt.
Ne olivat niitä vanhoja, hyviä aikoja.
Torppari oli maallaan kuin isäntä. Hän viljeli ja laajenteli alojaan mielensä mukaan. Ja lapset jatkoivat hänen työtään, perien torpan niinkuin oman kotinsa, laitellen uusia koteja viereen, myllertäen ja metsiä kaskina poltellen, lupaa kysymättä, niinkuin ainakin omaansa.
Mutta isännät saivat myöskin lapsia. Ja nämät lapset jakoivat perintönsä ensin itselleen, sitten lasten lapsille ja niin edespäin, kunnes maan arvo vähitellen nousi, niin että aivan pienestäkin palasesta saattoi syntyä kysymys, että kenenkä se nyt oikeastaan oli.
Silloin vasta isännät muistivat, mitä omistusoikeus oikeastaan on. Samalla he unohtivat, että alustalaiset olivat luuta heidän luustansa ja verta heidän verestänsä.
Ja perintötorpparit pantiin lujalle.