Ja sitten on sama omistusoikeuden pyhyys vielä vaikuttanut seuraavan seikan oikeudellisissa oloissa.
Tavalliset tuomiot voidaan panna täytäntöön vasta sitten kuin ne ovat voittaneet lainvoiman, se on, sittenkuin on kulunut umpeen valitus- tai vetoomisaika, taikka, jos tyytymätön oli valittanut tai vedonnut, sittenkuin ylemmän oikeuden tuomio on annettu ja voittanut lainvoiman.
Tästä luonnollisesta säännöstä löytyy vaan seuraavat poikkeukset: vekseliasioissa menee tuomio heti täytäntöön, ennenkuin se on voittanut lainvoiman; niinikään menee tuomio heti täytäntöön merioikeus-asioissa, koska nämätkin ovat kiireellisiä eivätkä siedä viivytystä; mutta saman poikkeuksen yleisestä säännöstä tekevät myöskin — häätämisjutut. Tuomio, jolla torppari häädetään torpastaan, menee täytäntöön ennen kuin se on voittanut lainvoiman. Valittakoon torppari sittenkuin hän on häädetty, se on, kääntyköön hän taitavan asianajajan puoleen ajaakseen juttuansa kirjallisesti ylioikeudessa, sittenkuin hänellä ei enää ole omaisuutta eikä tietoa tulevaisuudesta, — sittenkuin hän on maantiellä.
Niin olivat nyt asiat.
Yhdellä puolen oli omistusoikeuden aate säilytetty loukkaamattomana ja pyhänä. Ja toisella puolen oli seuraava tosiasia.
Köyhä mies viljelee maata: hänellä on perhe ja lapsia; hän on sitkeällä ja väsymättömällä työllä avannut uutisviljelyksen, saanut vihdoin voiton karun luonnon yli ja odottaa jo tyynempää tulevaisuutta, jolloin hänelle alkaa kypsyä hedelmä työstänsä. Epätoivoinen ilme katoo vähitellen hänen kasvoistaan. Vaimonkin kasvoista loistaa rauha ja tyyneys, kun hän iltasin istuu kynnyksellä lastensa iloja katsellen. Kuinka he rakastavat tätä torppaansa, kuinka tuttu ja muistoja täynnä on heille joka polku, joka kivi, joka mätäs tällä kotoisella mäellä!
Kesäisenä pyhä-iltana sattuu maanomistaja viljavainioitansa tarkastellessa osumaan heidän majallensa. Hän ei ole tuntea entistä erämaan torppaa omakseen. Mikä soma paikka, kuinka mukava mäenrinne, kuinka hyvä lepikkö tuossa vielä käyttämättä, entäs tuolla ja entäs täällä! — Ja minunhan tämä oikeastaan on!
— Kuuleppas, kuinka pitkältä sitä kontrahtiaikaa vielä onkaan?
— Oho, kyllä sitä vielä kestää, kestäneekö 40 vuotta.
— Niin-niin, mutta onko inteknattu?