Tämä kaikki on nyt hyvin surkeata, mutta — omistusoikeuden pyhyys!
Torpparit nostivat kerran melun, kyllästyneinä kärsimyksiinsä. Heille vastattiin, etteivät he ymmärtäneet mitä he tekivät — että he uhkasivat vallattomuudellaan ikivanhoja ja pyhiä perusoikeuksia. Tämmöisiä asioita ei muka ratkaista yhdessä hengenvedossa. Täytyy ennen kaikkea syventyä historiallisiin tutkimuksiin. Täytyy miettiä miten kysymys olisi ratkaistava säilyttämällä loukkaamattomana omistusoikeuden pyhyyttä.
Isännät ovat pitäneet joka viides vuosi ja nyt viime aikoina useamminkin yleisiä kokouksia, joissa muun muassa ovat ottaneet puheeksi tämän asian.
Kuinka muka torppari-asia olisi järjestettävä!
Se on luonnollista, että se on järjestettävä ilman että omistusoikeuden pyhä aate vähimmässä määrässäkään tulee loukatuksi. Se on ollut aina isäntien ensimmäisiä pykäliä. Sehän on kaiken vapauden kulmakivi.
Torpparit odottavat yhä, mitä hyvää näistä näin perusteellisista tutkimuksista vihdoin lähtee. He ovat tietysti jääneet siihen vakuutukseen, että mitä perusteellisemmat ja syvemmät nämä tutkimukset tulevat olemaan, sitä suuremmat edut heitä odottavat.
Ja isännät yhä "järjestävät". Komiteat — lausunnot — mietinnöt — lausunnot — mietinnöt — komiteat.
Vastukset äärettömät. Kysymys monimutkainen, vaikea, sotkuinen. Komiteat ponnistavat voimiansa. Heidän tutkimuksensa menevät hamaan aikojen alkuun asti. He tutkivat uudelleen ja perin pohjin omistusoikeuden historiallisen kehityksen, kuinka se vähitellen anastuksesta eli omavaltaisesta herruudesta muuttui lain suojaamaksi pyhäksi oikeudeksi, jolla nyt koko yhteiskunnallinen rakennus seisoo. Läpikäytiin myöskin ikivanha roomalainen oikeus ja esitettiin sen mukaan omistusoikeuden käsite kaikessa puhtaudessaan:
Omistusoikeus — se on välitön ja itsessään rajaton oikeudellinen herruus omistetun esineen yli. Tähän oikeuteen kuuluu a) oikeus menetellä mielin määrin itse esineen kanssa, siis muuttaa, kuluttaa ja hävittääkin esine joko osaksi tai kokonaan, b) oikeus menetellä juriidillisesti esineen kanssa niinikään mielensä mukaan, se on, myydä se muille, luovuttaa jollekin erityisiä osia siitä, kuten esimerkiksi panttioikeuden, nautinto-oikeuden, käyttöoikeuden j.n.e., c) oikeus kieltää syrjäistä käyttämästä esinettä, vaikkapa siitä ei olisikaan mitään vahinkoa omistajalle eikä esineelle; d) oikeus käyttää esinettä hyväkseen miten paraaksi näkee, se on, nauttia sen hedelmiä, etuja ja kaikkia tuotteita siitä.
Ja vihdoin valmistui torppareille kauvan odotettu vastaus. Se tuli komiteoista raskaana kirjana, jonka joka sivu todisti syvää tutkimusta ja mitä perinpohjaisimpia tietoja.