Nämät asiapaperit nähtyänsä torpparit varmaankin mykistyvät ja vihdoin ymmärtävät, että kysymys on ulkopuolella heidän järkensä ääriviivoja.
Ja näiden asiapaperien perustukselle isännät nyt laativat lain, jolla he ovat lopullisesti järjestäneet torpparikysymyksen.
Heidän vastauksensa torppareille kuuluu näin:
1) Me olemme kumonneet entisen asetuksen, joka kielsi meitä isäntiä jakamasta maata perinnöksi lapsillemme aivan pieniin osiin, samaten kuin senkin lain, joka esti meitä myömästä tämmöisiä pieniä palasia maastamme vieraille. Näin ollen olette nyt siis tekin tilaisuudessa, jos teillä on rahaa, ostamaan meiltä pieniä maapalasia.
2) Me olemme antaneet ankaran lain itsellemme, että kaikki torpparikontrahdit ovat tästä lähin tehtävät kirjallisesti, jotta te voisitte sitten niitä asianomaisesti kiinnittää. Sen tapauksen varalle, että joku meistä sittenkin tekisi teidän kanssanne suullisen kontrahdin, emme tosin ole voineet säätää itsellemme mitään rangaistusta, vaan olemme keksineet seuraavan keinon pelottaaksemme itseämme suullisista kontrahdeista: Torppari saa siinä tapauksessa milloin hyvänsä sanoa ylös kontrahdin ja jättää meidät poloset maant — neuvottomiksi siitä, mistä nyt saisimme uuden torpparin. — Koska kuitenkin omistusoikeuden aate ei voi kärsiä tämmöistä yksipuolista rajoitusta, joka tuottaa vahinkoa vaan meille, olemme me katsoneet kohtuulliseksi tehdä samalla sen määräyksen; että myöskin isäntä on semmoisessa tapauksessa oikeutettu milloin hyvänsä ylössanomaan torpparinsa.
Tämmöinen on tämä lopullinen vastaus.
Torpparien tulee entistä tärkeämmäksi muuttua niin pian kuin mahdollista rikkaiksi. Ja heidän tulee samalla myöskin keksiä keino, millä saisivat isännät köyhiksi. Sillä ymmärtäväthän he sen, että ainoastaan rikkaat voivat ostaa maata ja ainoastaan köyhät tahtovat myydä maata.
Se on sitäkin tärkeämpää, koska he epäilemättä myöskin ymmärtävät, että isännät voivat kadottaa halun torppien perustamiseen, kun nyt kaikki kontrahdit ovat pakostakin tehtävät kirjallisesti, se on, kun isäntien on pakostakin suostuttava kiinnitykseen. Isännät voivat siihen määrään kadottaa halun, että vastaavat torpan hakijalle: joko viljelet suupuheella — taikket viljele ensinkään.
Ja mikäs sitten neuvoksi? Ei muu, kuin katsoa silmiin isäntää ja koettaa sisässään arvostella hänen luotettavuuttaan ja rehellisyyttään ja hyvyyttään. Sillä isännällähän nyt on oikeus sanoa kontrahti ylös milloin hänen mieleensä vaan niin juolahtaa. Torpparin tulee siis oppia nöyräksi ja huomaavaiseksi isäntää kohtaan.
Ja eiköhän hän pian huomanne, että on selvintä seisoa herransa edessä lakita päin.