Enkelin matka.
Me enkelit, jotka elämme loppumattomissa avaruuksissa, — me olemme vapaat olennot.
Sillä me noudatamme kaikessa Jumalan tahtoa, ja se, joka niin tekee, hän on vapaa. Me teemme mitä me tahdomme.
Saamme esimerkiksi luoda uusia tähtiä omien ihanteittemme mukaan, joka onkin useiden enkelien — ja myöskin minun — lempiaatteita.
Tämän lopullisen tarkoituksen saavuttamiseksi on meidän alituisesti palveleminen, hoitaminen ja tutkiminen avaruuksien tähtiä. Semmoinen palveleminen on välttämätön siksi, että oppisimme tuntemaan eri tähtien sisällistä elämää, — ettemme tyytyisi niitä ainoastaan pintapuolisesti ihailemaan ja hemmottelemaan. Monet tähdet ovat nimittäin väriltään niin ihania ja herättävät niin lämmintä sääliä yrityksissään pujotella eteenpäin suurten aurinkokuntain keskuudessa, että me kiinnymme helposti niiden ulkonaiseen olemukseen, ja unohdamme tunkeutua kunkin tähden sisälliseen henkeen, pyrkiäksemme ymmärtämään sen elämää semmoisena kuin se on siellä sen omassa itsessä. Ainoastaan näin me opimme rakastamaan tähtiä. Se on näet rakkaus, joka juuri on Jumalan tahto ja joka sitten synnyttää vapautemme.
Tavallisesti harjoitamme näitä opintoja niin, että tutkimme jotakin erityistä aurinkokuntaa siirtyen tähdestä tähteen.
Mutta minä olin saanut loppuun suoritetuksi niin sanotun "sinisen" aurinkokunnan kaikki tähdet ja olin jo ryhtynyt erästä ihan toista tähtiryhmää tarkastamaan. Liitelin sinne aika ajoin. Se on loppumattomien matkojen takana.
Tämä sikerö ei ole kovin suuri. Sitä sanomme "värittömäksi aurinkokunnaksi", siitä syystä että sen ainoan auringon valo on kokoonpantu useista eri väreistä, jotka toisiinsa sekoittuneina antavat omituisen värittömyyden itse valolle.
Jo siitäkin syystä on sen ympärillä olevia tähtiä vaikea oppia rakastamaan. Sillä meidän enkelien sydäntä, kuten jo sanoin, viehättää aina ensin tähden värivivahdus, josta päätämme sen tunnusluonteen.
Mutta minä aivan hämmästyin sitä, minkä sain nähdä.