Ja samassa minä sain ikäänkuin lähemmän selityksen kaikkeen.
Yhtäkkiä näin aivan allani, maassa, pitkien ruoholehtien keskellä nukkuvan olennon, joka oli monessa suhteessa erilainen kuin tähän asti näkemäni, — ja niin ihmeen ihana, että sydämmeni tahtoi taintua, ja minun ihan piti panna silmäni hetkeksi kiinni.
Keltaiset kiharat olivat hänen kasvojensa ympärillä. Ja hänen kaunista ruumistansa peittivät jonkinlaiset ryysyt, nähtävästi senvuoksi, ettei aurinko liiaksi lämmittäisi. Pieni sauva oli hänen vieressään ja tuohitorvi, ja sitten leipäpalanen, josta päivä oli voin sulattanut.
Hän näytti juuri heräävän. Kenties oli pilvistä satanut vettä hänenkin päällensä. Unisena hän hieroi silmiänsä ja katseli sitten tutkivasti joka suunnalle. Nousi seisaalleen. Mutta ei sekään riittänyt. Kiipesi suurelle kivelle, kohosi siellä varpailleen, ja varjostaen silmiänsä yhä tarkasteli ympärilleen.
Sitten hän puhalsi torveensa pitkän äänen, joka kaikui vuorissa ja notkelmissa ja johon kuului vastaukseksi ammuntaa ja mölinää joka suunnalta. Mutta varmaan hän ei kuullut kaikkien ääntä, koska hän soitti uudestaan ja taas kuunteli henkeänsä pidättäen. Hänen kasvoissaan ilmeni yhä suurempi huolestuminen. Hän hyppäsi alas kiveltä ja juoksi melkein koko lauman ympäri, joka oli hajaantunut laajalle alalle. Minä tiesin kuitenkin että yhden pienen mullikan hän oli jättänyt kierroksensa ulkopuolelle, sillä tämä oli eksynyt muista kauvas syrjään. Ja nyt arvasin, että juuri tätä hän kaipasi ja haki. Ja että juuri tämän tähden hän oli niin huolestunut.
Minun sydämmeni alkoi taas sykkiä riemusta.
Hän, — tuo kaunis sinisilmäinen olento siis rakastaa noita toisia olentoja, jotka ovat ihan erilaisia. Hän nähtävästi hoitaa ja paimentaa niitä. Hän hakee hakemistaan, hän läähättää väsymyksestä. Eikä huoli siitä, että kaikki muut ovat tallella; sitä yhtä hukkaan joutunutta hänen vaan täytyy etsiä, sitä ainoata poloista, joka on muista eksynyt ja toivotonna hakee pelastustaan…
Nyt käsitin, miksi olin taivaankaaren nähnyt:
Tässä tähdessä on olentoja, jotka ymmärtävät Jumalan tahdon: rakastavat muita olentoja, hoitavat ja korjaavat niitä pienimpiä…
Tässä tähdessä on olentoja, jotka ymmärtävät tahtoa Jumalan tahtoa, ja ovat siis vapaat. — —