Kiitoksen asemasta hän pisti pienen ympyriäisen metallipalasen toisen käteen.
Minä aivan vavahdin. Mitä tämä onkaan, ajattelin! Ja kuumeentapaisella jännityksellä aloin tutkia asiaa. Pujahdin taas joka paikkaan, missä näin palvelusta tehtävän ja vastaan otettavan.
Aivan oikein. Kaikkialla tapahtui tuommoinen metallipalasen kouraan pistäminen.
Minä aloin seurata sen kulkua kädestä käteen. Minun täytyi hinnalla millä hyvänsä päästä perille, mikä kumma kapine se oli ja mistä se oli kotosin. Sillä yhä suuremmalla voimalla minuun tunki masentava ajatus, että heidän palvelustensa aiheena ehkä olikin tuon metallin saanti.
Pitkien ponnistusten perästä minä löysin vihdoin näiden taikakolikkain pesäpaikan.
Löysin rahapajan.
Täällä ne valettiin muotoonsa ja lyötiin leimaansa, aina tarpeen mukaan milloin enemmän milloin vähemmän. Sitten ne vietiin valmiina rahakammioihin ja sieltä jaettiin joukolle hyvinvoipia, kauniita ja viisaan näkösiä ihmisiä. Jakamatta rahoja pitemmälle julistettiin nyt kaikkialla semmoinen käsky, että niitten (joille ei ollut rahoja jaettu) oli suorittaminen näitä rahoja (joita heillä ei ollut) tyhjentyneisin rahakammioihin. Heille tuli tietysti kova kiire. Heidän piti nyt antaa kaikellaista omaisuuttansa ja teoksiansa hyvinvoiville saadakseen näiltä noita rahoja voidakseen totella käskyä ja täyttää rahakammiot. Ja rahakammioissa tarvittiin jälleen rahoja senvuoksi, että niitä piti uudestaan jakaa hyvinvoiville, jotka nyt olivat taas ilman, koskapa olivat juuri antaneet kaikki pois.
Samalla oli julistettu ankara kielto ensiksikin ettei kukaan saisi rahoja omin päin valmistaa, ja toiseksi ettei kukaan saisi käyttää vaihdon välikappaleena mitään muuta merkkiä kuin juuri näitä rahoja.
Luonnollistahan oli, että jokainen koetti nyt saada käsiinsä noita metallipalasia. Sillä, jolla niitä oli, hänellä oli valtaa kaikkien yli, joilla niitä ei ollut, vaan jotka niitä ihan välttämättä tarvitsivat. Mitä enemmän rahoja saatiin kerätyksi pois muilta, sitä kipeämmin nämät muut niitä tarvitsivat ja sitä valmiimmat he olivat vaikka mihin palveluksiin. Tällä tavoin syntyi sekä varsinaisia rahan pyytäjiä että varsinaisia rahan pyydyksiä. Rahoja pyydettiin ensiksikin siten, että tarpeitten palvelus järjestettiin työjaon perustukselle. Siten saatettiin hyvin kilpailla rahan tarvitsijain kanssa, jotka eivät ennättäneet valmistaa niin paljon ja niin pian kuin pyydyksissä ennätettiin. Ja heidän täytyikin senvuoksi enimmäkseen ruveta pyydysten työmiehiksi ja luopua viimeisestäkin vapaudestaan määrätä omaa työtänsä. Tätäkö siis olivat ne tehtaat, joita olin ensin niin ihaillut? Paitsi näin, pyydettiin rahoja yhtä suuressa määrässä niinkin, että koetettiin keksiä yhä uusia tarpeita ja palvella niitä. Viisaimmat ymmärsivät herättää nukkuvia tarpeita. He asettivat liikepaikkoihin nähtäville mitä monipuolisimpia ja viehättävimpiä esineitä kaikkien mahdollisten tarpeiden tyydyttämistä varten. Ohikulkijat menivätkin laumoittain ansaan, niin etteivät myyjät tahtoneet ennättää mitata eikä punnita kaikkea sitä mitä tarvittiin.
Ja hirveä kilpailu näytti syntyneen sekä pyydyksien välillä keskenään että näiden ja yksityisten rahan pyytäjien välillä. Kilpailu siitä kuka paremmin ja nopeimmin voisi palvella! Ja kilpailussa he eivät säästäneet toisiansa. He päinvastoin tahallansa toisiansa vaikeuttivat. Sillä mitä vähemmän toisen onnistui palvella, sitä enemmän onnistui toisen. Toisen vahinko oli toisen voitto!