Kuinka ääretön on se viisaus, joka pitää vapauden tien alituisesti avoinna ihmisille! Joka on opettanut ja totuttanut heitä, keskellä heidän itsekkäisyyttänsä, palvelemaan toisiansa! Että heillä olisi ulkonaisesti kaikki valmiina, jos he tahtoisivat kerran tehdä sisällisen muutoksen ja vaihtaa oman tahtonsa Jumalan tahtoon!
* * * * *
Yksi asia oli minulle kuitenkin epäselvä. Se, että miksi ei heille ollut koskaan kuiskattu vapauden salaisuutta, yksinkertaisesti ilmoitettu, että vapaus riippuu Jumalan tahdon noudattamisesta.
Tätä asiaa minä mietiskelin, kun liitelin avaruuksien halki takasin asunnoilleni. Omituinen kaiho oli sydämmessäni, ja minä päätin vihdoin kääntyä suoraan Jumalin puoleen kysymykselläni, vaikka hyvin tiesinkin, että velvollisuuteni olisi ollut itse ottaa asiasta selko.
Kun rupesin tähdestäni puhumaan, oli kuin olisin ruvennut puhumaan Hänen lempitähdestään. Pohjaton rakkaus oli Hänellä tätä tähteä kohtaan. Ja ihmisiä Hän nimitti omiksi lapsikseen.
— Yksi on ollut heidän joukossaan, — sanoi Hän — joka on heille ilmoittanut minun tahtoni, näyttänyt heille tien, totuuden ja elämän.
Ja he? — kysyin minä räpäyttämättä silmiäni.
Hän vaipui hetkeksi ajatuksiinsa, puisti sitten päätänsä ikäänkuin olisi tahtonut haihduttaa surullisen muiston, ja sanoi:
— He ovat julistaneet hänet Jumalaksi, mutta pitävät mahdottomana seurata häntä.
Kallionkielekkeellä.