Ja kerran on hän kuuleva tuomionsa.
Sinä asetit rehellisyyden ja ajatuksen vapauden ylemmäksi kaikkea, mitä tiesit. Kun tiesit olevasi rehellinen ja vapaa, niin et ymmärtänyt pelätä mitään, et pelännyt repiä alas kaikkia, mikä sinusta näytti valheelta, et pelännyt, vaikka revittyäsi kaikki jäit ilman mitään jumalaa.
Ja iloitse, ateisti, jos olet rehellisyyttä näin rakastanut, sillä sinä olet nyt ehkä mahdollisempi ymmärtämään totuuden ainoata Jumalaa, kuin yksikään, joka on ollut sinua arempi.
Usko ja järki.
Kuinka usein kuulee sanottavan: "älä luota järkeesi, vaan usko, — ainoastaan niin sinä voit totuuden löytää!"
Niin saattaa ystävä sanoa likeisimmälle ystävälleen. Hän puhuu silloin parhaan tietonsa mukaan ja toivoo sydämmestään, että toinen saisi osakseen sen valon, sen ilon ja sen rauhan, jota hän itse nauttii.
Ja kun se, jolle näin neuvotaan ja joka ei sano voivansa päästä henkisten asiain perille, näkee, että hänen ystävänsä, jonka kanssa he ovat lapsuutensa viettäneet ja elämänsä eläneet, on onnellinen, ilonen ja rauhallinen, ei pelkää kuolemaa, vaan päinvastoin odottaa sitä niinkuin suurinta, ihaninta, ylevintä tapausta elämässänsä, — kun hän samalla tuntee ystävänsä ajatusjuoksun ja tietää, että he aina ennen ovat olleet yhtämieltä arvostellessaan tärkeitä kysymyksiä ja ovat yhdessä nauraneet kaikkia niitä, jotka uskoivat ylenluonnollisuuksia, ja kun hän vihdoin näkee, että hänen ystävänsä yhtäkkiä on itse ruvennut puhumaan "uskomisesta", "järjen riittämättömyydestä" ja kaiken tämän ohella onnellisena ja tyytyväisenä on liitelevinään tuhat syltä häntä ylempänä, ei kiukustu hänen kiivaista hyökkäyksistään, hymyilee vaan sieltä korkeudesta, antaa kaikki anteeksi ja on valmis rajattomasti ylistämään sitä samaa Jumalaa, jota he juuri äsken olivat yhdessä arvostelleet, — niin silloin tulee toinen hyvin omituiseen asemaan. Hän tahtoisi saavuttaa sen minkä ystävä on saavuttanut; hän tietää, ettei hän ole ystäväänsä huonompi, ei järjen eikä sydämmenkään puolesta. Mutta miksi siis hän ei voi päästä siihen, minne toinen on päässyt? Hän jää kuin jääkin alas silloin kuin toinen nousee ylös.
"Sinä koetat vaan järjelläsi päästä eteenpäin", sanoo ystävä, — "heitä turha vaiva; sinun pitää vaan uskoa."
Ja hän tuopi toiselle sen kirjan, jonka lukeminen oli herättänyt hänet itsensä. Toinen koettaa vajoutua siihen, tutkii, miettii, luopi ajatusrakennuksia, jotka sortuvat, luopi uusia, mutta nekin sortuvat.
"Ei tämä minuun mene", sanoo hän, "Sehän on sitä vanhaa, jota olen kuullut ikäni. Ja vaikka kuinka ajattelisin, en minä siitä voi saada mitään syntymään."