Lapset koristivat sitten hautakuopan kuusen havuilla. Ja tätä tehdessään he lauleskelivat.
Erittäin selvästi muistan, kuinka minä, vanhat taikauskot vielä minunkin veressäni, aijoin ensin kieltää heitä laulamasta, mutta sitten riemastuin ajatuksesta, että lapsilla ei enää ole minun taikauskojani, ja annoin heidän laulaa.
Palvelustyttömmekin, joka ensin oli niin julmistunut, otti innolla osaa lasten puuhiin.—»Ei se enää tunnu minusta miltään», sanoi hän.
Kun me sitten loimme haudan jälleen umpeen, viserteli lähioksalla pieni lintu talven syvässä hiljaisuudessa. Ja hiljaisuus oli varmaan vielä syvempi kuin minkä rovasti olisi osannut hautauksellemme antaa…
»VELVOLLISUUS»
Yksinäytöksinen näytelmä
Tässä näytelmässä esiintyvällä oudolla kielten sekoituksella on erikoinen tarkoitus, joka on silmällä pidettävä, mutta noudatettava ilman minkäänlaisia liioitteluja. Sekä venäläinen, ruotsalainen että suomalainen ovat korkealla sivistyksen tasolla. Tekijää on kiinnittänyt, paitsi komedian ja tragedian sekoitus, myöskin halu kuvata, miten eri tavalla eri kansallisuuteen kuuluvat ihmiset suhtautuvat sellaiseen tapaukseen kuin näytelmässä esitettyyn. Venäläinen tahtoisi, että koko juttu heti painettaisiin alas, että nimismies edelleen kaikessa rauhassa jäisi virkaansa hoitamaan. Suomalaisruotsalainen Leander, tuo miellyttävä, jäykkä virkamies, ei voi mitenkään suostua semmoiseen tuumaan, hänen täytyy vähintäin saada ottaa ero virastaan. Suomalainen nainen taas edustaa näiden rinnalla nuorinta, ennakkoluulotonta, vapaata, valoisaa elämän katsomusta. Nämä kolme, Suomessa alinomaa toisiansa kohtaavaa kansallisuutta ovat esitettävät mitä suurimmalla huolella. Ei saa tahallaan tavoittaa koomillisuutta, vaan pitää mielessä henkilöjen sivistystä ja samalla kansallisia ominaisuuksia. Venäläinen on vilkas, käsiänsä liikutteleva, niiden avulla selittelevä,—ruotsalainen taas jäykkä, liikkumaton, mutta sitä miellyttävämpi johdonmukaisuudessaan ja lain kunnioituksessaan. Kielen murteellisuutta ei saa liioitella. Kun jäykkä ruotsalainen, joka ei koko näytöksen traagillisimmissakaan kohdin ole päästänyt liikutustaan näkyviin, vihdoin viimeisissä sanoissaan taittuu ja joutuu tunteiden valtaan, on se esitettävä niin, että tuo taittumus tuntuu järkyttävältä. Venäläistä esittävän henkilön pitää välttämättä jonkun verran tuntea venättä ja venäläisiä. Tärkein kohta on saada esille venäläisen rajatonta ihmettelyä sen johdosta, että hänen ystävänsä nimismies ei sano voivansa jäädä virkaansa, puoli, joka erikoisesti kuvaa venäläistä kansallisluonnetta suomalaisen ja ruotsalaisen rinnalla.
Näillä edellytyksillä saa kappaletta näytellä vapaasti kaikissa tilaisuuksissa, missä tulot käytetään yleishyödyllisiin tarkoituksiin.
HENKILÖT:
ANTON LEANDER, entinen luutnantti, nyttemmin harjoitteleva nimismies, 30-ikäinen, vastanainut, puhuu ruotsinvoittoista suomea, jäykkä, kankealiikkeinen, käyttää rilloja.